Ero sivun ”Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaus: Linkki täsmennyssivulle |
|||
Rivi 60:
Kaappaajien suunnitelma romahti parissa päivässä ensimmäisiin vastoinkäymisiin, etenkin Jeltsinin pontevaan ja näkyvään toimintaan. Poikkeustilakomitea antautui keskiviikkona 21. elokuuta 1991 kello kymmenen. Seitsemän sen jäsentä pidätettiin heti, sisäministeri Pugo ja marsalkka Ahromejev tekivät itsemurhan.
=== Reaktiot Suomessa ===
Suomen presidentti [[Mauno Koivisto]] kirjoitti vuonna 1995 ilmestyneissä muistelmissaan tulleensa aamulla 19. elokuuta 1991 ”hyvin tylysti herätetyksi, niin kuin ilmeisesti vastuunalaisissa tehtävissä olevat henkilöt kaikissa maissa”.<ref>Mauno Koivisto: ''Kaksi kautta II: Historian tekijät'', s. 387. Helsinki: Tammi, 1995.</ref> Neuvostoliiton ja sen olojen tuntijana pidetty Koivisto oli vielä saman vuoden tammikuussa pitänyt sotilasvallankaappausta tai edes sellaisen uhkaa hyvin epätodennäköisenä. Historiantutkija [[Jukka Tarkka|Jukka Tarkan]] mukaan Koivisto ei ollut ottanut todesta pian sen jälkeen Mihail Gorbatšovilta saamaansa synkkää kuvausta Neuvostoliiton kommunistisen puolueen sisäisestä tilasta. Pääministeri [[Esko Aho]] sai tiedon kaappauksesta [[autoradio]]sta ollessaan matkalla kotoaan [[Kannus|Kannuksesta]] [[Kruunupyyn lentoasema]]lle.<ref name="tarkka">Jukka Tarkka: ''Venäjän vieressä: Suomen turvallisuusilmasto 1990–2012'', s. 17–24. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28667-7.</ref>
==Aikajana<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Leena Hybinette-Bergknut| Nimeke = Vuosi 91 | Vuosi =1991| Luku = | Sivu =186–187| Selite =Kaappaajat pelkäsivät liittosopimusta| Julkaisupaikka =Helsinki| Julkaisija =Bertmark Kustannus Oy| Tunniste = ISSN 0349-4660 }}</ref> ==
| |||