Ero sivun ”Viihdekirjallisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) p →Kirjallisuutta: fix |
→Viihdekirjallisuuden piirteitä: laajenn lähteen muk |
||
Rivi 5:
Viihdekirjallisuudessa käytetään periaatteessa samoja kirjallisia aineksia kuin niin sanotussa korkeakirjallisuudessa, ja viihdekirjallisuudella on omat [[klassikko]]nsa. Raja muuhun kirjallisuuteen on siten liukuva. Viihdekirjallisuudessa pyritään kuitenkin [[Juoni|juonen]] suurempaan ennustettavuuteen ja se myös jaetaan sukupuolen mukaan. Miestenviihde on ollut pitkään arvostetumpaa, mutta naisille suunnattua viihdettä on alettu [[Kirjallisuustiede|tutkia]] 1980-luvulta alkaen.<ref name="cd-facta" />
Nykyajan viihdekirjallisuus alkoi saada muotoaan 1700-luvun [[Goottilainen romaani|goottilaisessa romaanissa]], jonka aineksina olivat erotiikka, mystiikka, kauhu ja jännitys. Tästä versoivat [[kauhukirjallisuus]], jossa goottilaisia aineksia on jäljellä runsaimmin, jännitysviihde ja [[rakkausromaani]]t. Viihteelliset [[Historiallinen romaani|historialliset romaanit]] ovat suosiossa, samoin osa tuon ajan [[Tieteiskirjallisuus|tieteiskirjallisuudesta]] katsotaan viihteeksi.<ref name="cd-facta" /> Englannissa luotiin jo 1700-luvulla tehokas kirjojen levitysjärjestelmä. Siihen kuuluivat vuosimaksulla toimivat kiertävät kirjastot ja kirjojen kotiinkannosta huolehtineet kolptöörit. Perustettiin myös aikakauslehdistöä. 1700-luvun loppupuoli olikin suuren lukuinnostuksen ja kirjallisuuden lisääntymisen aikaa. Romaanit olivat monisatasivuisia ja niitä julkaistiin usein jatkokertomuksina. <ref name="oe">{{kirjaviite|Nimeke=Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous)|Vuosi=1981|Sivu=7856–7858, art. viihdekirjallisuus| Selite = |Julkaisija=Otava|Tunniste=ISBN 951-1-06271-9}}</ref>
Jo 1800-luvulla jännitysviihde jakautui [[Rikoskirjallisuus|rikosromaaneihin]], ja [[Villi länsi|villin lännen]] tarinoihin, joita leimaa mennyt kulta-aika ja selkeä käsitys miehuudesta. Myös kauhuromaanit yleistyivät, ja niiden tunnetuimpia kirjoittajia olivat [[Ann Radcliffe]] ja [[Horace Walpole]]. Tänä aikana syntyi selvä jako “ylemmän” ja “alemman” viihteen välille. Ylempään kuuluivat muun muassa historialliset viihderomaanit.<ref name="oe" /> [[Sotakirjallisuus|Sotaromaanit]] alkoivat yleistyä toisen maailmansodan jälkeen.<ref name="cd-facta" />
Rakkausromaaneissa syntyi 1800-luvulla malli, jossa rakkaus ja avioliitto oli onnen edellytys. Rakkausromaaniin kuului myös onnellinen loppu ja kainous seksin suhteen.<ref name="cd-facta" />
| |||