Ero sivun ”Muinaiskiina” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ei oraakkelinluu |
p kh, wl:n siirto |
||
Rivi 14:
Muinaiskiinaa kirjoitettiin monenlaisilla varhaisilla [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|kiinan merkeillä]], kuten [[Oraakkeliluuennustus|oraakkeliluu-]], pronssi- ja sinettikirjoituksena. Merkkien ja yksitavuisten ja -morfeemisten sanojen välillä oli tarkka vastaavuus koko ajanjaksolla. Vaikka kirjoitusjärjestelmä ei ollutkaan aakkosto, suurin osa merkeistä luotiin fonetiikka huomioon ottaen. Alun perin sanat, joita oli vaikea kuvata visuaalisesti, esitettiin "lainaamalla" merkkiä toisesta sanasta, joka kuulosti samanlaiselta. Myöhemmin lisättiin uusia merkkejä epäselvyyksien välttämiseksi lisäämällä radikaaleja, jotka kuvaavat jotain kategoriaa. Näistä muodostui yhdysmerkkejä (xingsheng). Xingsheng-merkkejä luotiin paljon lisää Zhou-dynastian aikana.
Useimpien tutkijoiden mukaan muinaiskiina erosi [[keskikiina]]sta siten, ettei siinä ollut retrofleksejä tai palataalisia obstruentteja vaan jonkinlaisia konsonanttiklustereita, sekä siten, että siinä oli soinnittomia [[Nasaali|nasaaleja]] ja [[Likvida|likvidoita]]. Viimeaikaisimmissa rekonstruktioissa muinaiskiinaa kuvataan kielenä, jossa ei ollut [[tooni|tooneja]] vaan tavunloppuisia konsonanttiklustereita
Muinaiskiinan ydinsanasto on [[Sinotiibetiläiset kielet|sinotiibetiläistä]], ja varhaisia lainasanoja naapurikielistä on paljon. Zhou-kaudella alkuperäistä yksitavuista sanastoa laajennettiin monitavuisilla sanoilla [[Yhdyssana|yhdistelemällä]] ja reduplikaatiolla, mutta valtaosa sanoista oli silti yksitavuisia. Toisin kuin keskikiinassa ja nykyajan kiinan murteissa, muinaiskiinassa oli merkittävästi derivaatiomorfologiaa. Kielestä on tunnistettu useita [[Affiksi|affikseja]], kuten substantiivin muuttaminen verbiksi, transitiivisten ja intransitiivisten verbien vaihtelut ja kausatiivisten verbien muodostaminen.<ref>Pulleyblank, Edwin G. (2000). "Morphology in Old Chinese". ''Journal of Chinese Linguistics''. 28 (1): 26–51.</ref> Kuten nykykiinakin, muinaiskiina oli ilmeisesti taipumaton. Persoonan ja määrän mukaisia taivutusmuotoja oli olemassa vielä Shang-kaudella ja varhaisella Zhoulla, mutta ne olivat jo katoamassa klassiselle kaudelle mentäessä.<ref>Wang, Li, 1900-1986.; 王力, 1900-1986 (1980). Han yu shi gao (2010 painos). Beijing: Zhonghua shu ju. s. 302–311. ISBN 7101015530.</ref> Samoin klassisella kaudella useimmista morfologisista derivaatiosta oli tullut hyödyttömiä, ja konstituenttien väliset suhteet määräytyivät enimmäkseen sanajärjestyksen tai partikkelien mukaan.
| |||