Ero sivun ”10/80” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p viittausvirheen korjaus |
viitteiden hiomista |
||
Rivi 57:
{{Sitaatti|Suomessa on niin paskat studiot, että puolet meidän jutuista olisi juuttunut sinne kamoihin. Nyt se soundi on tossa. Sitä paitsi suomalainen studiohenkilökunta on onnetonta. Ne luulee olevansa kingejä, jotka määräilevät miten me soitetaan nää biisit sisään. Täällä ne ymmärtää, että me maksetaan 600 kruunua tunnilta studion vuokraa ja palvelu on sen mukaista.|Remu Aaltonen<ref name="Kontiainen/258"/>}}
Levyn materiaalia ryhdyttiin työstämään Helsingin [[Pohjois-Haaga]]n ostoskeskuksen käyttämättömissä tiloissa. Parikymmentä kappaletta syntyi vanhalla metodilla ”jammailua, koukut haltuun ja biisi kasaan”, mutta sovituksiin käytettiin nyt mielikuvitusta.<ref name="Aaltonen/348"/> Lisäksi uusien kappaleiden työstämiseen käytettiin aiempaa enemmän aikaa, jopa kaksi kuukautta.<ref name="
Edellisen ''Jailbird''-albumin helpoille ratkaisuille haluttiin löytää parempia vaihtoehtoja. Remu Aaltonen oli pyytänyt ulkopuoliseksi avustajaksi [[Pave Maijanen|Pave Maijasen]], jolla oli studionäkemystä ja -kokemusta sekä vuosia kestänyt ystävyys- ja luottamussuhde Albert Järvisen kanssa. Järvisen oli helpompi hyväksyä Maijasen kuin Aaltosen auktoriteetti.<ref name="Aaltonen/348"/>
Rivi 70:
Albumi äänitettiin seitsemässä päivässä 6.–12. lokakuuta 1980.<ref>Kontiainen 2020, s. 254.</ref> Studiolle ei ollut varaa lähteä harjoittelemaan, joten albumin kappalemateriaali oli huolella valittu ja hiottu.<ref name="Aaltonen/349">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 349.</ref> Toiveista huolimatta Leif Mases ei ehtinyt ''10/80:n'' äänityksiin, vaan nauhoituksesta vastasi Lennart Östlund. Mases oli kuitenkin tehnyt parhaansa valmentaakseen Östlundin äänitystehtäviin. Östlund oli kuunnellut Hurriganesin aiempaa tuotantoa ja uskoi olevansa valmis haasteeseen, sillä hän oletti, etteivät sen soittajat voisi olla Led Zeppelinin jäseniä hankalampia persoonia.<ref name="Aaltonen/350">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 350.</ref>
Remu Aaltonen kutsui levytysmatkalle mukaan myös Harri Merilahden, jonka haluttiin tuovan mukanaan ulkopuolista virtaa. Merilahti soitti kitaraa ja bassoa ja toi esille ideoitaan ja mielipiteitään. Hän pyrki myös olemaan puskurina Aaltosen ja Järvisen välillä konfliktien estämiseksi. Lisäksi Merilahti oli arvostettu basisti, jonka oletettiin korvaavan Cisse Häkkisen, mikäli tämän työkunto pettäisi.<ref name="
Äänitys eteni nopeasti, ja äänittäjä Östlundin mukaan päivittäiset sessiot olivat 12 tunnin mittaisia<ref name="Kontiainen/258">Kontiainen 2020, s. 258.</ref>. Vaikka Pave Maijanen oli alun perin lähtenyt mukaan vain kosketinsoittajaksi, muodostui hänen roolinsa huomattavasti merkittävämmäksi. Hän lauloi [[Stemma|stemmoja]], antoi musiikillisia näkemyksiä ja soitti kosketinsoittimia. Lisäksi hän hyödynsi studion tarjoamia mahdollisuuksia. ''Hurriganes''-kirjan kirjoittaja [[Honey Aaltonen|Honey Aaltosen]] mukaan tämä toi Hurriganesin suoraviivaiseen rock-musiikkiin hienostuneisuutta. Maijanen on myöhemmin sanonut, että ”levytyssessio meni kuin tanssi”. Hän on antanut tunnustusta myös Remu Aaltoselle, joka tyylillään ja olemuksellaan sai äänitykset pysymään ruodussa.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 351.</ref>
Kun Remu Aaltonen oli nauhoittamassa ”Let’s Go Rocking Tonight” -kappaleen lauluosuutta, hän menetti hetkeksi katseensa lappuun, johon laulun sanat oli kirjoitettu. Hän lauloi sattumanvaraisesti päästään ''Lissun lässyn luuppi luu'', kun sanat olisivat virallisesti olleet ''Lizi lassie loopy Lou''. Häkkinen, Järvinen ja Maijanen purskahtivat nauruun, kun taas äänittäjä Östlund oli ihmeissään, sillä Led Zeppelinin laulaja [[Robert Plant]] oli aiemmin käyttänyt tuntikausia aikaa keksiäkseen sanoja, jotka eivät tarkoittaisi mitään.<ref name="Aaltonen/350"/> Joitain kappaleita soitettiin jopa 11 kertaa. Mikäli lopputulos ei tyydyttänyt, soitettiin väliin tuttuja numeroita, kuten ”Ya Ya” ja ”Talkin ’bout You”. Niitä kutsuttiin ”metodibiiseksi”, ja niiden avulla pyrittiin saamaan ote takaisin.<ref name="
Lopulliselle albumille päätyneen materiaalin lisäksi sessioissa äänitettiin kappale ”Who’s That Liar”. Nauhalle tuli myös erilaisia versioita albumin kappaleista. Esimerkiksi raidoista ”Made in Sweden” ja ”Just for You” äänitettiin albumiversioiden lisäksi vaihtoehtoiset versiot. ”Bye Bye Bye”- ja ”Cozyrow”-kappaleista nauhoitettiin versiot, joissa kitarasoolot ovat erilaiset. Lisäksi kappaleesta ”Red House” on olemassa esitys, josta puuttuu kättentaputukset.<ref name="sessio"/> Albert Järvisen mukaan paljon todella hyvää materiaalia jäi yli, koska levyllä ei ollut enempää tilaa. Myös studioaikaa oli melko vähän – albumia työstettiin miksaukset mukaan lukien hieman yli viikko.<ref name="
Albert Järvinen soitti ''10/80''-albumin kitarakompit vuoden 1968 [[Fender Telecaster]] -kitaralla. Samalla kitaralla Cisse Häkkinen oli soittanut komppikitaraosuutensa Remu Aaltosen vuoden 1978 sooloalbumilla ''[[No Panic]]''. Pian, 1980-luvun alusta eteenpäin kitara oli pitkään [[Tuomari Nurmio]]n käytössä. Järvinen soitti kaikki albumin soolot Music Man Sabre II Black -kitaralla. Cisse Häkkinen soitti vuosimallin 1962 [[Fender Precision Bass|Fender Precision Natural]] -bassoa, ja Remu Aaltonen soitti [[Pearl (rumpuvalmistaja)|Pearlin]] rumpuja.<ref name="Kontiainen/263" />
Rivi 86:
[[File:Hurriganes-1980-Kaivopuisto-1.jpg|thumb|left|upright|Hurriganes esiintymässä Helsingin Kaivopuistossa syyskuussa 1980. Vasemmalla [[Cisse Häkkinen]] ja oikealla [[Remu Aaltonen]].]]
''10/80''-albumia on pidetty lähes ''Roadrunneriin'' verrattavana klassikkona, vaikka onkin tyylillisesti hyvin erilainen. Toisin kuin ''Roadrunner'' tai ''[[Rock and Roll All Night Long]]'', siitä pyrittiin tarkoituksellisesti tekemään klassikko.<ref name="Rytmi">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rytmi.com/hurriganes-kovat-ajat-kovat-miehet-865/| Tekijä = Aaltonen, Honey | Nimeke = Hurriganes osa 2 – Kovat ajat ja kovat miehet | Julkaisu = Rytmi| Ajankohta = 1.2.2019 | Viitattu = 14.11.2019}}</ref> Honey Aaltosen kirjoittaman ''Hurriganes''-kirjan mukaan ''10/80''-albumia pidetään aikuistuneen Hurriganesin voimannäytteenä sekä osoituksena siitä, ettei Hurriganesin tarvitsisi seurata aikaansa – aika seuratkoon Hurriganesia. Albumilla on niin [[progressiivinen rock|progressiivisia]] vaikutteita (”Made in Sweden”) kuin [[rautalankamusiikki|rautalankavivahteita]] (”Just for You”). Niiden väliin mahtuu kirjo erilaista [[rock and roll]]ia.<ref name="Aaltonen/353">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 353.</ref> Popvaikutteisia kappaleita ovat ”Bourbon Street, ”Cozyrow” ja ”Just for You”. Niitä tasapainottavat nopeatempoiset rockit, kuten ”Rocking Belly” ja ”Let’s Go Rocking Tonight”.<ref name="
Valtaosa yhtyeen omista kappaleista on merkitty Remu Aaltosen ja Albert Järvisen yhdessä säveltämiksi. Myös sovituksista vastasi sama kaksikko.<ref name="kansi"/> Sen sijaan Cisse Häkkisen ei katsottu osallistuneen riittävästi laulujen työstöön, eikä häntä ole merkitty yhdenkään kappaleen tekijätietoihin.<ref name="cisse">{{Kirjaviite | Tekijä=Aaltonen, Honey | Nimeke=Cisse Häkkinen | Sivu=170 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Johnny Kniga | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBN 978-951-0-38138-0}}</ref> Yhtyeen omien kappaleiden sanoitukset kirjoitti kahden edellisalbumin tapaan [[Jim Pembroke]], minkä lisäksi hän teki tilaustyönä kappaleen ”Saigon Shakes”.<ref name="Aaltonen/349"/> Valtaosaan kappaleista merkittiin säveltäjiksi Aaltonen ja Järvinen. Kappaleen ”Bye Bye Bye” sanoitus merkittiin poikkeuksellisesti Aaltosen ja Järvisen nimiin.<ref name="Kontiainen/262" />
Rivi 92:
=== Tietoa kappaleista ===
Albumilla on 14 kappaletta.<ref name="Kontiainen/262">Kontiainen 2020, s. 262.</ref> Sen aloittaa sinfoniaorkesterin viritysääni, joka löydettiin studion tehostevarastosta.<ref name="Aaltonen/350"/> Samaa ideaa oli käyttänyt aikoinaan [[The Beatles]] albuminsa ''[[Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band]]'' alussa.<ref name="Aaltonen/352">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 352.</ref> Avauskappale ”Made in Sweden” syntyi, kun levylle haluttiin persoonallinen aloitus, eräänlainen alkusoitto. Aaltonen ja Järvinen muistivat [[Kalevala (yhtye)|Kalevala]]-yhtyeen konserttiohjelmistossa olleen ruotsalaisyhtye [[Made in Sweden]]in kappaleen ”I Don’t Care”. Ajateltiin, että pienellä kehittelyllä ja tempon lisäämisellä siitä saisi oman sävellyksen. Albert Järvinen soittaa kappaleessa kitarateemaa, jonka päälle Aaltonen laulaa [[unisono]]ssa sanatonta laulua.<ref name="Aaltonen/350"/> Jim Pembroke on silti merkitty sen sanoittajaksi.<ref name="kansi"/> ”Made in Sweden” oli viimeinen albumille harjoiteltu kappale.<ref name="
”Saigon Shakes” on Jim Pembroken kirjoittama kappale.<ref name="Aaltonen/349"/> [[Hanoi Rocks]] -yhtyeestä kertovan ''All Those Wasted Years'' -kirjan mukaan kappaletta suunniteltiin alun perin sen albumille.<ref name="
Myös Remu Aaltosen vanhojen tuttujen, Harri Merilahden ja [[Afa Kiviharju]]n tarjoamia sävellyksiä päätettiin ottaa mukaan.<ref name="Aaltonen/349"/> ”Skin and Bone” -kappaleen Merilahti sävelsi linja-autossa matkalla [[Vaasankatu|Vaasankadun]] kodistaan Pohjois-Haagan harjoitustilaan.<ref name="Kontiainen/256" /> ”Skin and Bone” otettiin mukaan sellaisenaan, mutta Kiviharjun säveltämä ”Bye Bye Bye” päätyi Remu Aaltosen nimiin. Aaltonen on muistellut, että hän olisi ostanut kappaleen Kiviharjulta, ja siksi se olisi merkitty hänen säveltämäkseen.<ref name="Aaltonen/349"/> Albumin ainoa varsinainen lainakappale on alkujaan tyttöyhtye The Butterfliesin vuonna 1964 levyttämä ”Goodnight Baby”, joka löydettiin [[The Searchers]]in levyltä. Hurriganesin version laulaa basisti Cisse Häkkinen.<ref name="
Albumin päättävän rautalankatyylisen kappaleen ”Just for You” säveltäjiksi on merkitty Aaltonen ja Järvinen. Järvinen ei pitänyt tästä, sillä hänen mielestään se oli yksin hänen tekemänsä,<ref name="
== Kansitaide ==
Albumin kansikuvan suunnitteli nimimerkki Raz. Kuvassa on piirretty, vatsallaan makaava [[pin-up]]-tyttö, joka leikattiin 1950-luvun miestenlehden, ''Kallen'', numero 10/53 kannesta.<ref name="Kontiainen/266">Kontiainen 2020, s. 266.</ref> Kyseinen lehti ilmestyi vuosina 1950–1956, eikä sillä ole tekemistä myöhemmin julkaistun samannimisen pornolehden kanssa. Taustalla on [[Henrik Schütt]]in ottama kuva yhtyeestä. Remu Aaltonen pitelee käsissään [[saksofoni|baritonisaksofoni]]a. Sessiossa otettiin myös vaihtoehtoinen kuva, jossa yhtyeen edessä on potkuhousuissaan Albert Järvisen poika Silas Järvinen.<ref name="Aaltonen/352"/><ref name="
Väriltään mustassa takakannessa on lueteltuna kappaleet, tekniset tiedot sekä tiedotusvälineille osoitettu teksti ”Not for criticism from radio or newspapers.”<ref name="Aaltonen/352"/><ref name="kansi">Hurriganes: ''10/80''-albumin vinyylipainoksen tiedot (Sonet SLP-3069)</ref>
Rivi 119:
=== Arvioita ===
''10/80''-albumia pidetään yleisesti Hurriganesin parhaana albumina ''[[Roadrunner]]in'' jälkeen.<ref name="Kontiainen/267" /> Kuitenkin levyn ilmestyessä sitä kritisoitiin etenkin punk-piireissä ”Abban studioilla tehdyksi lällärikamaksi”.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 356.</ref> Sen sijaan kriitikot ottivat albumin yhtyeelle poikkeuksellisesti hyvin vastaan.<ref name="Kontiainen/267">Kontiainen 2020, s. 267.</ref> ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' Markku Fagerlund kirjoitti, että ''10/80'' on parasta Hurriganesia sitten ''Roadrunnerin''.<ref name="
{{Sitaatti|Hurriganes ei kumarra, keikistele, ei hienostele vaan lataa suoraan suoneen. Hurriganes ei ole eksynyt tyylillisiin sekoiluihin ja kokeiluihin. Linjanpito on tiukka ja ehkä siksi meillä on vain yksi Hurriganes. Suoran rokotuksen ruhtinaat.|Juho Juntunen, ''Suosikki''.<ref name="Aaltonen/354"/>}}
Rivi 292:
| kappaleet = #Bourbon Street
#<li value=2>Just for You
| kuvaus = Albumin ainoa single ilmestyi loppuvuodesta 1980.<ref name="sessio"/> ”Bourbon Street” oli Hurriganesin isoin hitti aikoihin.<ref name="
Singlen B-puoli on rautalankatyylinen ”Just for You”.<ref name="
Kappaleista julkaistiin myös 12 tuuman maxisingle, jota painettiin noin 200 kappaletta. Sitä jaettiin ilmaiseksi muun muassa keikoilla ja kilpailupalkintoina.<ref name="Kontiainen/267" />
| |||