Ero sivun ”Magnus Bratten” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p puuttuva sana
Kalle Lehmuksesta: Lehmus & Lehtinen 2021, Brattenin seuraaja, muot.
Rivi 3:
Nuorena Bratten toimi aktiivisesti Norjan työväenliikkeessä. Hän opiskeli [[kielitiede]]ttä ja historiaa ja työskenteli keskusjärjestö LO:ssa 1945-1949.<ref name=BM2011>Bratten & Martinsen 2011</ref><ref>Bjørnsson 2012, 87</ref> 1950-luvun alussa hän sai tarjouksen työskennellä Norjan lähetystössä Suomessa vaikkei hänellä ollut [[diplomaatti|diplomaatin]] koulutusta tai taustaa. Brattenista tuli lähetystösihteeri (kansainvälisten asioiden sihteeri) Helsinkiin; hänen keskeiset tehtävänsä liittyivät tiedusteluun.<ref name=BM2011/><ref name=Tur2006_160 /><ref name=Pohj2000_241 /> Hänen edeltäjänsä oli Norjan talous- ja sosiaaliasioiden lähettiläs ''Jack Helle''.<ref>Lehmus & Lehtinen 2021, 228</ref>
 
Brattenin tehtäväkenttä tiedustelun parissa oli moninainen, yksi osa sitä olivat suomalaisten entisten [[Suomen kaukopartiotoiminta|kaukopartiomiesten]] tekemien vakoilumatkojen organisointiin liittyvät tehtävät. Bratten esimerkiksi otti matkalta palaavia vastaan ainakin [[Paavo Suoranta|Paavo Suorannan]] kotona käyttäen peitenimeä ''Kalle''<ref>Turunen 2006, 172</ref> ja tapasi tiedusteluun liittyviä henkilöitä myös hotelleissa. [[Kuopio]]ssa hotelli Atlaksessa tapasivat [[20. elokuuta]] [[1953]] norjalaiset Bratten ja Leif Eikanger, Ruotsista Arvid Johansson sekä Michael Smithin nimellä hotelliin kirjautunut britti. Samassa hotellissa yöpyi tuolloin myös kaksi entistä kaukopartiomiestä.<ref>Pohjonen 2000, 266</ref><ref>Turunen 2006, 189</ref> Brattenin tavoin ammattiyhdistystaustainen [[Kalle Lehmus]] oli hänen keskeisiä kontaktejaan Suomen tiedustelujohtoon. Bratten poistui Suomesta pikaisesti 1955 sen jälkeen, kun hänen asuntoonsa Helsingissä oli murtauduttu.<ref name=BM2011/>Lehmus <ref>Turunen& 2006Lehtinen 2021, 225236-237</ref> Tällöin katkesi hänen yhteydenpitonsa mm. Suorantaan. Brattenin seuraajaksi lähetystössä tuli komentaja Arne Ekeland, joka jatkoi yhteydenpitoa hänen kontakteihinsa kuten Lehmukseen.<ref>Turunen 2006, 226</ref>
 
Bratten poistui Suomesta pikaisesti 1955 sen jälkeen, kun hänen asuntoonsa Helsingissä oli murtauduttu.<ref name=BM2011/><ref>Turunen 2006, 225</ref> Tällöin katkesi hänen yhteydenpitonsa mm. Suorantaan. Brattenin organisoima toiminta päättyi Suomen ja Norjan tiedustelujohtojen epäviralliseen sopimukseen.<ref>Lehmus & Lehtinen 2021, 236</ref> Hänen seuraajakseen lähetystössä tuli [[sotilasasiamies|sotilasasiamiehen]] nimekkeellä komentaja ''Arne Ekeland'', joka jatkoi yhteydenpitoa hänen kontakteihinsa kuten Lehmukseen.<ref>Turunen 2006, 226</ref><ref>Lehmus & Lehtinen 2021, 236-237</ref>
Brattenin osuus Norjan ja Naton tiedustelutoiminnassa tuli laajempaan julkisuuteen Odd Isungsetin ja Morten Jentoftin kirjassa ’’Verkebyllen: om menneskeskjebner og agenter i kald krig’’ vuonna 1995.<ref>Isungset & Jentoft 1995, 41-50</ref> Bratenin pojanpoika Magnus Torvald Bratten ja Silje Martinsen Wettre tekivät vuonna 2011 dokumentin ''Morfar var spion i Finland'', jossa haastateltiin mm. Brattenin tytärtä.
 
Brattenin osuus Norjan ja Naton tiedustelutoiminnassa tuli laajempaan julkisuuteen Odd Isungsetin ja Morten Jentoftin kirjassa ’’Verkebyllen''Verkebyllen: om menneskeskjebner og agenter i kald krig’’krig'' vuonna 1995.<ref>Isungset & Jentoft 1995, 41-50</ref> Bratenin pojanpoika Magnus Torvald Bratten ja Silje Martinsen Wettre tekivät vuonna 2011 dokumentin ''Morfar var spion i Finland'', jossa haastateltiin mm. Brattenin tytärtä.
 
Suomessa toiminnasta oli kerrottu lähetettyjen vakoilijoiden näkökulmasta [[Esa Anttala]]n (oik. Urpo Lempiäinen) jo vuonna 1977 ilmestyneessä kirjassa [[Yli rautaesiripun]], jonka päähenkilönä ja tiedonlähteenä oli [[Arvo A. Juvonen]]. Toimintaan osallistumisestaan on 1990-luvulla kertonut mm. Seppo Hänninen.<ref>{{Lehtiviite| Tekijä = Holma, Petteri| Otsikko = Kolmenkymmenenkahdeksan vuoden yksinäisyys: Seppo Hänninen vakoili Neuvostoliittoa norjalaisten laskuun 1951 - avovaimo sai kuulla siitä 1989| Julkaisu =Lapin kansa| Ajankohta = 3.1.1999| Vuosikerta = | Numero =| Sivut = 9| Julkaisupaikka = | Julkaisija =| Selite =| Tunniste = | Pmid =| Doi = | Issn = | www =| www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =| Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>