Ero sivun ”Vaanilan sanatorio” versioiden välillä
Luotu artikkeli Vaanilan sanatorio |
(ei mitään eroa)
|
Versio 18. marraskuuta 2021 kello 02.34
Vaanilan sanatorio eli Vaanilan parantola oli vuonna 1894 perustettu ilma- ja vesihoitolaitos Lohjalla, Uudellamaalla. Parantola sijaitsi Vaanilan kartanon mailla harjun päällä. Suomen Tyk-toiminta sai alkunsa Vaanilan parantolasta, jota on myös Kesäkodiksi kutsuttu.[1][2][3]
| Vaanilan sanatorio | |
|---|---|
| Perustettu | 1984 |
| Perustaja | Carl Heitmann |
| Kotipaikka | Lohja, Uusimaa |
| Huomioitavaa | Toiminta lakannut |
Parantola rakennuksineen ovat olleet merkittyinä Museoviraston Suomen valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon vielä vuonna 1993. Autioitumisen ja sen jälkeisen ilkivallan myötä parantolan alue on tippunut pois listauksesta sittemmin. Nykyisin parantolasta on enää jäljellä muutama huonokuntoinen rakennus.[4][5][1]
Historia
Vaanilan sanatorio perustettiin Vaanilan kartanon omistajan Carl Heitmannin toimesta vuonna 1894. Parantola toimi aluksi saksalaistyyppisen Kneippin periaatteiden mukaan toimivana vesiparantolana, joka oli toiminnassa vain kesäisin. Kävijämäärien lisäännyttyä parantolaa laajennettiin vuonna 1905, jolloin rakennettiin myös uusi kylpylälaitos. Kylpykausi kesti toukokuun 30. päivästä aina syyskuun 1. päivään. Vaanilan parantolassa oli 150 potilaspaikkaa, palkkalistoilla kaksi lääkäriä, hoitajia ja hierojia. Hoidot olivat pääasiassa vesi- ja savikylpyjä.[2][3][4]
Parantolan hinnat olivat kohtuullisia, joten väkeä oli eri yhteiskuntaluokista. Lisäksi 15% potilaspaikoista oli varattu niin sanotuille Wapaapotilaille. Wapaapotilaat olivat usein köyhiä opettajattaria, joiden työssä jaksamista ja työkykyä Heitmann halusi tukea kuntoutuksella, liikunnalla ja virkistystoiminnalla. Kylpykausi oli jaettu kahteen osaan: 30. toukokuuta-15. heinäkuuta ja 15. heinäkuuta-1. syyskuuta.[2][3]
Parantolasta tehtiin huviretkiä muun muassa läheiselle Lehmijärvelle, jonka rannalle oli rakennettu uimahuone. Lehmijärven rannassa oli myös soutuveneitä parantolan vieraille.[3]
Lähin rautatieasema, josta vieraat saapuivat parantolaan hevoskyydeillä sijaitsee yhä edelleen Hyvinkää-Hanko-radan varressa Lohjan asemalla. Lohjan aseman ja parantolan välillä oli jokapäiväinen postiyhteys. Ravintolarakennuksessa oli telefooni eli puhelin asiakkaiden käyttöön ja lähin lennätinkonttori sijaitsi Lohjan asemalla.[3]
Monet parantolan rakennuksista on palanut 2000-luvulla ilkivallan seurauksena ja yhä jäljellä olevat rakennukset ovat nykyään erittäin huonossa kunnossa.[5]
Rakennukset
Vaanilan parantola käsitti henkilökunnan rakennusten lisäksi 8 asuinrakennusta vieraille, vanhan kylpyhuoneen, uuden kylpylärakennuksen, ravintolarakennuksen ja paviljongin.[4][2]
Ravintolarakennuksessa sijaitsi tilava ruokasali, konttorihuone, seurusteluhuone, matkustajahuoneita, keittiö ja veranta. Ravintolan edessä sijaitsee iso urheilukenttä, jota käytettiin lawn-tennikseen, kroketinpeluuseen, voimisteluun ja leikkeihin. Asuinrakennuksissa, joita olivat muun muassa huvila Wuorela ja huvila Alku, sijaitsi vaatimattomasti sisutettuja asuinhuoneistoja. Huoneistoihin saatiin majoitettua yhteensä 150 vierasta. Seurusteluhuoneessa oli tarjolla sanomalehtiä, shakkipöytä, lautapelejä, biljardipöytä, sekä piano. Lahjoituksena parantola oli saanut myös monipuolisen kirjaston, josta kirjoja sai lainata pientä maksua vastaan.[2][3][4]
Kylpylaitos oli jaettu vanhaan kylpyhuoneeseen ja uuteen rakennukseen, jossa sijaitsi erilliset osastot lämpimiä kylpyjä, höyrykylpyjä ja kääreitä varten, sekä konehuone. Naisille ja miehille oli erilliset osastot. Vesi kylpylälaitokseen johdettiin Lohjanharjun juurella olevista lähteistä. Kylpylälaitoksen lähellä sijaitsi paviljonki, jossa tarjottiin kylmiä jalkakylpyjä juoksevassa vedessä. Paviljongissakin oli erikseen naisten ja miesten osasto.[3][2][4]
Hoidot ja taudit
Vaanilan parantolassa tarjottiin hoitotapoina aurinko-ja ilmakylpyjä, kylmävesihoitoja, hyrykaappia, lämpimiä kylpyjä, sekä esimerkiksi hiilihappo-, suola-, männynhavu-, fluinol-, mallas-, kli- ja mentholkylpyjä. Kylpyhoitojen lisäksi tarjontaan kuului kuumailmahoitoja, termoforhoitoa hieronnan ja sähkön kanssa, inhalaatiohoitoja keuho-, kurkku-, ja nielukattaria varten, sekä erityisiä dieettejä diabeteksen ja ruoansulatussairauksien hoitoon. Myös sähköä käytettiin hoitokeinona "heikkohermoisten" hoidossa.[2][3][4]
Vaanilan parantolan esitteen mukaan parantolassa hoidettiin muun muassa potilaita, jotka kärsivät "vähäverisyydestä, yleisestä heikkoudesta, reumaattisista taudeista, hengityselinten kattareista, influenssan seurauksista, liikalihavuudesta, risataudeista tai naistaudeista." Erityisesti kuitenkin parantolassa hoidettiin tuon aikaisia hermotauteja, kuten neurasteniaa ja hysteriaa.[3]
Lähteet
- ↑ a b Vaanilan kartanomiljöö ja sanatorio www.nba.fi. Viitattu 17.11.2021.
- ↑ a b c d e f g admin: Carl ja Bertha Heitmann – toimelias pariskunta – Lohjan historiaseura ry lohjanhistoria.fi. Viitattu 17.11.2021.
- ↑ a b c d e f g h i Vaanilan parantola. Helsinki: Vaanilan parantola, 1910.
- ↑ a b c d e f Maahanmuuttaja aloitti tykytoiminnan Lohjan Vaanilassa jo vuonna 1894 awecore.com.
- ↑ a b Vaanilan sanatorion asuinrakennukset paloivat maan tasalle perjantaiaamuna – katso kuvat onnettomuuspaikalta Länsi-Uusimaa. 19.7.2019. Viitattu 17.11.2021.