Ero sivun ”BA-64” versioiden välillä

'''BA-64''' ({{k-ru|БА-64}}) oli [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] vuosien 1942–1946 välillä valmistettu [[panssariauto]]. Autoja käytettiin [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] ja [[Korean sota|Korean sodassa]]. Neuvostoliitosta niitä vietiin moniin sen liittolaismaihin. Auton pääase oli [[DP (pikakivääri)|7.62mm DT]]-pikakivääri. Siitä valmistettiin useita eri versioita eri tehtäviä varten.▼

==Kehitys ja valmistus==▼

BA-64:n kehitystyö aloitettiin [[GAZ]]-tehtailla 17. kesäkuuta 1941. Uusi panssariauto rakennettiin [[GAZ-64]] -auton pohjalle. Alun perin tarkoituksena oli käyttää aikaisemman kevyen panssariauton [[BA-20]]:n runkoa. Sen panssarointia pidettiin kuitenkin puutteellisena ja muotoilua sopimattomana. Sen sijaan muotoilua innoitti neuvostojoukkojen valtaamat [[Sd.Kfz. 221]] -panssariautot ja kokeellinen LB-62, joka sekin oli saanut innoitusta saksalaisista malleista. Runko valmistettiin yhteenhitsetuista panssarilevyistä. Paksummat panssarilevyt ja parempi muotoilu teki autosta jopa paremmin suojatun, kuin neuvostoliittolaiset raskaat panssariatuot. Noin 40&nbsp;% valmsitetuista autoista asennettiin [[RP-12]]-radio. Ainakin kolmen prototyypin rakentamisen jälkeen BA-64 vietiin sarjatuotantoon huhtikuussa 1942. Autoa valmistettiin vuoteen 1946 saakka. Niitä rakennettiin yhteensä 9&nbsp;110 kappaletta, joista 3&nbsp;901 oli mallia BA-64M. Sodan aikana niistä valmistui 8&nbsp;174 ja sodan lopussa käytössä oli noin 3&nbsp;300 autoa.<ref name="osp">{{Kirjaviite | Tekijä =Jamie Prenatt | Nimeke = Soviet Armoured Cars 1946–45 | Vuosi = 2020 | Luku = | Sivu = 28–32, 46 | Julkaisija = Osprey Publishing | Isbn =9781472832061 | Kieli ={{en}} }}</ref>▼

==Piirteet==▼

BA-64:n pääase oli [[DP (pikakivääri)|7.62mm DT]]-pikakivääri tornissa. Pikakiväärin sai tarvittaessa nostettua yläasentoon ilmatorjuntaa varten. AAuton mukana oli 20 lipasta, tai radiollisissa autoissa 17. Ammuksia oli 1&nbsp;260/1&nbsp;071. Miehistöllä oli myös kuusi [[F-1 (käsikranaatti)|F-1 -käsikranaattia]] ja henkilökohtaiset aseensa. Autossa oli kaksi miehistön jäsentä, ajaja ja komentaja. Komentaja toimi myös ampujana ja miehistö istui autossa peräkkäin. Autossa oli ovet ajajan molemmilla puolella. Auton moottori tuotti 50 hevosvoimaa. Sen huippunopeus oli tiellä 80&nbsp;km/h ja maastossa 25&nbsp;km/h. Toimintasäde oli tiellä 550 kilometriä ja maastossa 335 kilometriä. Moottori oli käyttövarma ja pystyi käyttämään myös huonolaatuista polttoainetta. Renkaat olivat osittain luodinkestäviä ja tarkoitettu käyttöön mastoossa. Tarvittaessa nopeuden lisäämiseksi ne saatettiin vaihtaa tavallisiin [[GAZ-M1]] -henkilöauton renkaisiin.<ref name="osp" />▼

Syyskuussa 1943 otettiin käyttöön paranneltu BA-64M. Sen ominaisuuksiin kuuluivat esimerkiksi suurempi polttoainesäiliö, sekä mekaaniset ja rakenteelliset parannukset. Renkaiden etäisyyttä akseliin oli pidennetty, jotta korkea painon keskipiste ei kaataisi autoa niin herkästi. Vuonna 1944 joihinkin autoihin yritettiin asentaa uudempi [[SG-43]] -konekivääri, mutta lopputulos oli epätarkka. Autosta valmistettiin myös muita versioita. BA-64Z oli puolitela-ajoneuvo talviolosuhteisiin, mutta versio jäi alitehoiseksi. BA-64Sh oli komentoajoneuvo, johon viitattiin joskus myös nimellä BA-64E. Version torni oli poistettu ja istuimia oli kolme. Huomattava puute oli liian pieni tila radiolle. BA-64E oli panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo. Siihen mahtui kuusi henkilöä. Neuvostoliiton saatua [[M3 (panssariauto)|M3-panssariautoja]] versio ei edennyt sarjatuotantoon. BA-64ZhD oli raiteilla kulkeva rautatiemalli. BA-64D oli puolestaan yritys lisätä tulivoimaa 12,7 mm [[DŠK]]-konekiväärillä. Tornista tuli kuitenkin epäkäytännöllisen ahdas. Prototyyppejä olivat esimerkiksi panssarintorjunta-auto 37&nbsp;mm tykillä ja radiollinen komentoauto.<ref name="osp" />▼

==Käyttö==▼