|
[[1915]]
'''Kansanrunous''' käsittää kansan muistin varassa suullisena perimätietona säilyneet mielikuvituksen tuotteet, joiden tekijää ei yleensä tunneta. Ne jakautuvat neljään päälajiin: kertoma- eli eepilliseen [[runous|runouteen]] (kertomarunot, [[kansansadut|sadut]], tarinat), tunnelma- eli lyyrilliseen runouteen (laulurunot, itkuvirret), opetus- ja mieterunouteen (sananlaskut ja arvoitukset), sekä henki- ja taika-maailmaa kuvaavaan (jumalaistarut, loitsut, taiat), sitäpaitsi lasten lorut ja leikkiluvut ym. Kansanrunouteen laajemimassa merkityksessä luetaan myös esimerkiksi kansansävelmät, -leikit, -tavat ja -perinteet.
== Suomalainen kansanrunous ==
Suomalaisesta kansanrunoudesta antavat ensimmäisiä tietoja [[Mikael Agricola]] [[Psalttari]]n käännöksen esipuheessa vuonna [[1551]] ja [[Jacobus Finno]] virsikirjassaan 1580-luvulla. Ensimmäisen näytteen, karhurunon, painatti piispa [[Petrus Bång]] vuonna [[1675]]. Yleisempää huomiota suomalaiseen kansanrunouteen kiinnitti [[Daniel Juslenius]] väitöskirjassa ''Aboa vetus et nova'' ([[1700]]). [[H. G. Porthan]] sepitti siitä väitöskirjan ''Dissertatio de poësi Fennica'' ([[1766]]-[[1778|78]]), ja hänen oppilaansa [[Kristfrid Ganander]] ja [[Kristian Erik Lencqvist|K. E. Lencqvist]] sitä keräsivät ja tutkivat.
Herderin kirjoitukset innostuttivat [[Anders Johan Sjögren|A. J. Sjögren]]in, [[Kaarle Aksel Gottlund|K. A. Gottlund]]in, [[Abraham Poppius|A. Poppiuksen]] ja [[Adolf Ivar Arwidsson|A. I. Arwidsson]]in vuodesta [[1815]] keräämään runoja. Gottlund lausui vuonna [[1817]] ensimmäisenä ajatuksen runokatkelmien yhteenkutomisesta, ja ensimmäisen yrityksen siihen teki [[Reinhold von Becker|R. von Becker]] kirjoituksessaan [[Väinämöinen|Väinämöisestä]] [[Turun Viikkosanomat|Turun Viikkosanomissa]] vuonna [[1820]].
[[Zacharias Topelius]] julkaisi 1822-31 viisi vihkoa ''Suomen kansan vanhoja runoja''. Topeliuksen ja von Beckerin työn jatkajana [[Elias Lönnrot]] julkaisi keräämänsä runot nimellä ''[[Kanteletar]]'' (1829-31), kutoi
keräystuloksistaan yhtenäisen ''[[Kalevala]]n'' ([[1835]], [[1849]]) sekä toimitti muita julkaisukokoelmia.
Kaikkiaan on suomalaisen kansanrunouden tuotteita pääasiassa [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n toimesta koottu yli puoli miljoonaa kappaletta. Merkittävin julkaisutyö on ''Suomen kansan vanhat runot'' (vuodesta [[1915]]).
{{Pieni}}
{{Tynkä/Kirjallisuus}}
[[Luokka:Kansanrunous]]
| 