Ero sivun ”Itävallan perimyssota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p kh |
||
Rivi 22:
| muut_taistelut =
}}
'''Itävallan perimyssota''' käytiin vuosina [[1740]]–[[1748]], kun [[Maria Teresia]] seurasi isäänsä [[Kaarle VI (keisari)|Kaarle VI]]:a [[Habsburgien monarkia|Habsburgien maiden]] perijänä, [[Unkari]]n kuningattarena, [[Itävalta|Itävallan]] arkkiherttuattarena ja [[Parma]]n herttuattarena.
Kaarle VI oli jo kauan valmistautunut siihen mahdollisuuteen, ettei hänelle syntyisi miespuolista perillistä, ja vuoden [[1713]] [[Pragmaattinen sanktio (1713)|pragmaattisella sanktiolla]] määräsi että nainen voisi olla perijä jos kaikki miespuoliset sukuhaarat päättyisivät. Kaarle sai kaikki Euroopan suurvallat myöntymään sopimukseen, mutta hänen kuoltuaan sopimusta hyväksymätön [[Preussi]]n [[Fredrik II Suuri|Fredrik II]] hyökkäsi [[Sleesia]]an joulukuussa [[1740]]. Naista pidettiin heikkona hallitsijana ja muillakin ruhtinailla, kuten [[Baijeri]]n [[Kaarle VII (keisari)|Kaarle Albert]]illa oli vaatimuksensa kruunuun. Itävallan perimyssota nielaisi mukaansa 1739 alkaneen Britannian ja Espanjan välisen [[Sota Jenkinsin korvasta|sodan Jenkinsin korvasta]], jonka seurauksena näiden valtioiden siirtomaissa käymä konflikti rauhoittui sodan painopisteen siirryttyä Eurooppaan. Vuonna 1741 lähes kaikki Euroopan maat olivat mukana sodassa. [[Ranska]]n ja Itävallan välienselvittelyn näyttämönä olivat, kuten tavallista [[Alankomaat]] ja [[Italia]]. Ranskan ja Preussin kanssa olivat liitossa [[Espanja]] ja Baijeri. Itävaltaa taas tukivat [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]] ja Alankomaat, Ranskan perinteiset viholliset ja ajoittain [[Sardinia]] ja [[Saksi]].
| |||