Ero sivun ”Aktivointienergia” versioiden välillä

Aktivoitumisenergialle voidaan antaa seuraava kvalitatiivinen tulkinta. Jotta reaktio tapahtuisi kahden pysyvän molekyylin (tai atomin) välillä, on niiden absorboitava tietty määrä energiaa, jotta vanhat sidokset voisivat avautua ja uudet muodostua. Tätä energiamäärää voidaan kutsua '''aktivoitumisenergiaksi.''' Vaikka reaktio olisi eksoterminen, on siihen tuotava aktivointienergian suuruinen energiamäärä, ennen kuin reaktio tapahtuu. Suuri aktivoitumisenergia voi estää muuten spontaanin reaktion tapahtumista nopeasti. ( Mortimer 1999)[[Image:ActivationEnergyInt.svg|thumb|Aktivointienergia katalysoidulle (sininen käyrä) ja katalysoimattomalle (punainen käyrä) reaktiolle.]]

 

:<math>k = A e^{{-E_\textrm{a}}/{(RT)}}</math>

, jossa A on tutkittavalle reaktiolle ominainen vakio jota nimetään frekvenssitekijäksi, e on luonnollisen logaritmijärjestelmän kantaluku, E_a on reaktion aktivointienergia (J/mol), R on yleinen kaasuvakio ja T on absoluuttinen lämpötila. Frekvenssitekijä sisältää muut reaktionopeuteen vaikuttavat tekijät, kuten molekyylien törmäystaajuuden ja geometriset vaatimukset törmäävien molekyylien asennolle toistensa suhteen. Yhtälön esitti ensimmäisenä Svante Arrhenius, jonka mukaan se on nimetty.  Arrheniuksen yhtälö on vain likimääräinen, mutta useissa tapauksissa riittävän tarkka arvioimaan reaktionopeutta. Yksivaiheiselle reaktiolle tekijä  edustaa niiden molekyylien osuutta, jotka saavuttavat onnistuneen reaktion tarvitseman aktivointienergian. Yhtälö pätee myös monivaiheisiin reaktioihin. (Laitinen 1982)