Ero sivun ”Saarnastuoli” versioiden välillä

 

Rikkaasti koristellut, joskus mahtipontiset saarnastuolit ja niiden myöhäsyntyiset symboliset selitykset ovat jumalanpalvelusteologian kehittyessä jääneet sivuun. Useissa läntisissä kirkoissa onkin 1900-luvun viimeisten vuosikymmenien aikana tullut yleiseksi, että jumalanpalveluksen saarna pidetään kirkon kuorissa olevan [[Ambo|ambon]], lukupulpetin ääreltä. Samoin uusien kirkkojen saarnastuolit ovat vaatimattomampia ja usein vain parin porrasaskelman korkeudella kuorin lattiasta.<ref name=":1" /> Suomessa on tavallista, että saarnastuolin kirjatelineestä riippuu kristillisin symbolein koristeltu liina, "saarnastuoliliina".

Vanhimmat saarnastuolit Ruotsin valtakunnassa, ja siten myös Suomessa, ovat 1500-luvulta. Suomen vanhin säilynyt saarnastuoli on Hattulan keskiaikaisessa [[Hattulan Pyhän Ristin kirkko|Pyhän Ristin kirkossa]].<ref name=":2" />

 

== Alttarisaarnastuoli ==

1700-luvulla oli etenkin Saksassa, evankelisisa kirkoissa, kehittynyt tapa rakentaa saarnastuoli alttarin yläpuolelle [[Kuori (arkkitehtuuri)|kuoriin]] korostamaan saarnastuolin ja alttarin, saarnan ja ehtoollisen samanarvoisuutta (kanzelaltar). Tlainen käytäntö hävisi kuitenkin pian käytöstä ja vuonna 1836 Ruotsissa kiellettiin saarnastuolien rakentaminen alttarin yläpuolelle.<ref name="martling">{{Kirjaviite | Tekijä = Martling, Carl Henrik | Nimeke = Puhuva hiljaisuus| Vuosi = 1993| Sivu = 77–78| Julkaisupaikka = Pieksämäki| Julkaisija = Raamattutalo| Suomentaja = Risto Pottonen| Isbn = 951-618-046-9| Viitattu = 24.10.2017}}</ref> Suomessa tällaisia alttarisaarnastuoleja on muutama.