Ero sivun ”Radioaallot” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Edistynyt mobiilimuokkaus |
||
Rivi 72:
::<math>
f = \frac{v}{\lambda}
</math>
Radioaaltojen etenemisessä on kyse energian siirtymisestä paikasta toiseen
Kaikki radioaallot eivät etene samalla tavalla. Eritaajuisilla radioaalloilla on erilaiset etenemisominaisuudet maan ilmakehässä; [[LW (taajuusalue)|pitkät aallot]] ({{k-en|long wave}}, LW) voivat hajaantua esteiden, kuten vuorten, ympäri ja seurata maan muotoa (maa-aallot). [[MW (taajuusalue)|Keskipitkät aallot]] ({{k-en|medium wave}}, MW) voivat heijastua [[ionosfääri]]stä ja palata maahan horisontin ulkopuolelle (taivasallot), jopa toiselle puolelle maapalloa, kun taas [[SW (taajuusalue)|lyhyet aallot]] ({{k-en|short wave}}, SW) taipuvat tai hajautuvat hyvin vähän ja kulkevat suoraviivaisesti, joten niiden etenemisetäisyydet rajoittuvat horisonttiin.<ref name="mpkk" />
300 GHz:ä (aallonpituus 1 mm) suurempitaajuiset, mutta varsinaisia infrapuna-aaltoja pienempitaajuiset sähkömagneettiset aallot etenevät erittäin huonosti ilmakehässä (troposfääri) johtuen ilman kosteudesta. Matalammilla taajuuksilla (> 300 GHz) ilmakehä ei juurikaan vaikuta radioaaltojen etenemiseen, mutta vaikutukset
kasvavat taajuuden noustessa<!-- ; 200 nm aallonpituuden jälkeen (> 1 500 THz (Hz•10¹²)) radioaallot ei enää etene ilmakehässä<ref name="mpkk" />, kunnes taas korkeampitaajuiset infrapuna-aallot kulkevat-->. Tämä johtuu hapen (O2) ja hiilidioksidin (CO2) sekä vesihöyryn (H2O) resonanssitaajuuksista sekä siitä, että nämä molekyylit omaavat [[Dipolimomentti|dipolimomentin]].<!--, jotka sattuvat taajuusalueelle, jolloin radioaaltojen energia muuttuu näiden molekyylien värähtelyksi. Molekyylit toimivat ''vastaanottoantenneja''; niiden läpimitta on lähellä aallonpituutta.--><ref name="mpkk" />
== Vastaanottaminen ==
| |||