Ero sivun ”Inkeriläiset” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Elokuva ja muu kulttuuri: Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset -näyttely |
|||
Rivi 160:
Vuonna 2020 ensi-iltansa sai ensimmäinen inkeriläinen pitkä elokuva [[Näkemiin Neuvostoliitto|''Näkemiin'' ''Neuvostoliitto'']].<ref name=":24" /> Sen ohjaaja ja käsikirjoittaja on vironinkeriläinen Lauri Randla (s. 1981, [[Tartto]]).<ref name=":24" /> Elokuva sijoittuu Neuvosto-Viron viimeisiin vuosiin, ja se on suomalaisen tuotantoyhtiö Bufon ja virolaisen Exitfilmin yhteistuotanto.<ref name=":24" /> ''Näkemiin'' ''Neuvostoliitto'' perustuu Randlan omiin kokemuksiin kahden erilaisen poliittisen järjestelmän välissä kasvamisesta.<ref name=":24" /> Sekä Viron että [[Suomen elokuvasäätiö|Suomen elokuvasäätiöt]] innostuivat hankkeesta nopeasti ja rahoittivat sitä.<ref name=":25">{{Verkkoviite|osoite= https://yle.fi/uutiset/3-11281550 |nimeke =Näkemiin Neuvostoliitto on ihastuttava uutuuselokuva |julkaisu=Yle Uutiset |viitattu=2020-04-01 }}</ref> Viron elokuvasäätiö ei ole aiemmin rahoittanut mitään elokuvaa yhtä suurella summalla.<ref name=":25" /> Kyseessä on Randlan ensimmäinen pitkä elokuva, ja sen budjetti on samaa luokkaa kuin keskimäärin suomalaisilla elokuvilla, eli 1,4 miljoonaa euroa.<ref name=":25" /> Inkeriläisiä ei ole käsitelty virolaisessa elokuvassa paljoakaan ennen Randlan elokuvaa, eikä lainkaan heidän itsensä näkökulmasta.<ref name=":25" /> Elokuvan näytösten järjestämisen osoittautui kuitenkin vaikeaksi [[Koronaviruspandemia 2019–2020|koronapandemian]] vuoksi, mutta se sai lopulta ensi-iltansa Suomessa 10. heinäkuuta 2020.<ref name=":25" /><ref name=":27">{{Verkkoviite|osoite= https://www.viro-instituutti.fi/nakemiin-neuvostoliitto-elokuva-viimein-teattereihin/ |nimeke =Näkemiin Neuvostoliitto -elokuva viimein teattereihin|julkaisu=Viro-instituutti Suomessa|ajankohta=2020-06-11 |viitattu=2020-06-15 }}</ref> Alun perin maaliskuulle ensi-iltaan suunniteltu elokuva herätti etukäteen runsaasti kiinnostusta, ja osa pääkaupunkiseudulle kesäkuussa järjestyistä ennakkonäytöksistä myytiin loppuun.<ref name=":27" />
Randlalla on seuraavaksi tekeillä hanke, jossa hän käsittelee mummonsa kohtaloa.<ref name=":25" /> Randlan isoäiti asui ennen Neuvostoliittoon palauttamista [[Lohja|Lohjalla]], josta hänet palautettiin Neuvostoliittoon vankileirille, sillä hän oli antautunut Saksan armeijalle elävänä.<ref name=":25" />
Valokuvaaja [[Meeri Koutaniemi]] sekä inkeriläiset toimittajat [[Lea Pakkanen|Lea]] ja [[Santeri Pakkanen (toimittaja)|Santeri Pakkanen]] ovat tehneet inkeriläisyyttä tunnetuksi kokoamalla [[Suomen kansallismuseo|Suomen kansallismuseoon]] inkeriläisiä käsittelevän ''Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset'' -näyttelyn, joka avautui keväällä 2020.<ref name=":36">{{Verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008300246.html|nimeke=Valokuvaus {{!}} Inkerinsuomalaisten vainoista kertova näyttely peruttiin viime hetkellä Pietarissa: ”Venäjällä ei saa vieläkään puhua siitä, mitä inkerinsuomalaisille on tehty”|julkaisu=Helsingin Sanomat|ajankohta=2021-10-01|viitattu=2021-10-11|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Santeri ja Lea Pakkanen ovat isä ja tytär, inkerinsuomalaisia paluumuuttajia, joiden käsikirjoittamasta aineistosta sekä Koutaniemen valokuvista ja videoista näyttely koostuu.<ref name=":36" /> Pakkaset ja Koutaniemi kokosivat näyttelyn aineiston vuosina 2017–2019 kenttämatkoilla muun muassa Inkerinmaalla, mutta myös Jakutiassa ja Keski-Siperiassa, joissa Pakkasten perheenjäseniä on asunut, ollut karkotettuina ja vangittuna.<ref name=":36" />
Syksyllä 2021 näyttelyn oli määrä avautua myös Pietarin valtiollisessa valokuvataiteen museossa Rosphotossa.<ref name=":36" /> Näyttely peruttiin viime hetkellä, ja siinä kerrottavia historiallisia tosiasioita yritettiin silotella ennen äkillistä perumispäätöstä.<ref name=":36" /> Pakkaset ja Koutaniemi pitivät syitä poliittisina.<ref name=":36" /> Näyttely käsittelee Stalinin Neuvostoliitossa inkerinsuomalaisiin kohdistunutta etnistä puhdistusta: karkotuksia, teloituksia ja vankileirejä.<ref name=":36" /> Museo lähetti näyttelyn järjestäjille venäjänkielisen tekstin, joka oli nimetty lehdistötiedotteeksi. Se sisälsi enimmäkseen näyttelyn tekstejä uudelleenkirjoitettuna.<ref name=":36" /> Lea Pakkasen mukaan teksti oli tavallaan vaihtoehtoinen kertomus inkerinsuomalaisten kohtalosta, josta oli poistettu Stalin, Neuvostoliiton kansanmurhat, perestroika sekä paluumuutto, ja jossa karkotuksista puhuttiin "uudelleen asuttamisena". [[Gulag|GULAG-järjestelmää]] tai maaorjuutta teksteissä ei myöskään mainittu.<ref name=":36" /> Pakkaset ja Koutaniemi ilmoittivat Rosphotolle, että he eivät voi hyväksyä museon ehdottamia muutoksia, sillä se muuttaisi näyttelyn perimmäistä ajatusta, jota he olivat kirjoittaneet yhteistyössä historioitsijoiden ja Suomen Kansallismuseon kanssa.<ref name=":36" /> Kun näyttelyn suomalaiset järjestäjät yrittivät vielä avata keskustelua muutettavista kohdista museon kanssa, vastauksia ei enää tullut.<ref name=":36" /> Sen sijaan vain muutaman päivän sisällä he saivat viestin, että museo vetäytyy kokonaan näyttelystä.<ref name=":36" /> Suomalaisjärjestäjät saivat käsityksen, että näyttelyn esittäminen sellaisenaan Venäjän nykyilmapiirissä ei ole mahdollista.<ref name=":36" />
=== Kansalaistoiminta ===
| |||