Esseessä ''Juutalaiskysymys'' (1954) [[Eksistentialismi|eksistentialistinen]] filosofi [[Jean-Paul Sartre]] (1905—1980) analysoikritisoi [[Antisemitismi|antisemitismiäantisemitismia]] ajattelutapana, joka olettaa juutalaisuuden henkilön sisäiseksi olemukselliseksi piirteeksiolemuspiirteeksi: ''Juutalainen on sen mukaan kokonaan paha, läpikotaisin juutalainen. Hänen hyveensä, jos hänellä niitä on, ovatkin paheita, koska ovat hänen''<ref>Sartre, 1965, s. 78</ref> ja ''Juutalaisen tekee hänessä asuva 'juutalaisuus', tuliaineeseen tai oopiumin unettavaan olemukseen verrattava prinsiippi''.<ref>Sartre, 1965, s. 81</ref>
[[Postmodernismi|Postmoderni sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teoria]] on uudessavastaavasti kehitysvaiheessaan alkanut arvostellaarvostellut eri vähemmistöryhmiin suhtautumista 'essentialismista'. Sillä tarkoitetaan, että näihin ryhmiin kohdistetaan stereotyyppisiä ja virheellisiä ennakkoluuloja niiden pysyvästä olemuksesta. [[Postkolonialismi|Postkolonialistista teoriaa]] kehittänyt [[Gayatri Chakravorty Spivak]] kirjoitti "''strategisesta essentialismista''". Sillä hän tarkoitti kielenkäyttöön perustuvaa hallintaa, joka tapahtuu niputtamalla alistettu ryhmä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi halveksunnan ja ennakkoluulojen pohjalta.<ref>Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 72–73</ref>
Pluckrose ja Lindsay ovat todenneetkatsovat, että postmoderni oikeudenmukaisuusteoria syyllistyy useinon myös itse syyllistynyt essentialismiin esimerkiksi kuvatessaan kaikki "valkoiset" epämoraalisina.<ref>Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 121</ref>
