Ero sivun ”Johan Gadolin” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 21:
| alaviitteet =
}}
'''Johan (Johannes Jacobi) Gadolin''' ([[5. kesäkuuta]] [[1760]] [[Turku]] – [[15. elokuuta]] [[1852]] [[Mynämäki]]) oli suomalainen [[kemia|kemisti]], [[fyysikko]] ja [[mineralogia|mineralogi]]. Gadolin löysi [[alkuaine]] [[yttrium]]in vuonna 1794, ja laajemmin hänen työnsä johti [[harvinaiset maametallit|harvinaisten maametallien]] eli [[lantanoidi]]en löytämiseen. Hän oli
== Elämäkerta ==
===Sukutausta ja nuoruus===
Gadolinin äidinpuoleinen isoisä [[Johan Browallius]] oli [[Carolus Linnaeus|Carolus Linnaeuksen]] oppilas, [[Ruotsin tiedeakatemia]]n esimies (''preses'')<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Jönsson, Ann-Mari | Nimeke =The Reception of Linnæus's Works in Germany with Particular Reference to his Conflict with Siegesbeck | Osoite =http://www.phil-hum-ren.uni-muenchen.de/GermLat/Acta/Jonsson.htm | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 22.12.2007| Kieli ={{en}} }}</ref> ja sittemmin [[Turun piispa]] ja [[Turun Akatemia]]n fysiikan ja teologian professori. Johan Gadolinin isänpuoleinen isoisä oli pappi, joka oli ottanut
===Opinnot ja opintomatka Eurooppaan===
Johan Gadolin sai 5-vuotiaasta alkaen yksityisopetusta päivittäin kymmenen tunnin ajan. Opiskelu oli suurimmaksi osaksi ulkomuistiin opettelemista, joka oli Gadolinille kaikkein vaikeinta. Gadolin itse muisteli myöhemmin, että ”muistini ei ollut kaikkein nopein”. Yliopisto-opinnot hän aloitti 15-vuotiaana. Tuohon mennessä hän oli jo lukenut [[Eukleides|Eukleideen]] ja [[Arkhimedes|Arkhimedeen]] teoksia. Jakob-isä rohkaisi poikaansa opiskelemaan matematiikkaa, mutta Johan itse tunsi, että matematiikan vaatima
Pian 19 täytettyään Gadolin siirtyi [[Uppsalan yliopisto]]on opiskelemaan tutkimusmenetelmiä tunnetun [[analyyttinen kemia|analyyttisen kemistin]] ja yliopiston johtavan kemianopettajan [[Torbern Bergman]]in ohjauksessa. Uppsalassa hän tutustui orgaaniseen kemiaan. Hän julkaisi [[rauta|raudan]] analyysiä käsitelleen ''[[pro excertio]]'' -väitöskirjansa ''De analysi ferri'' vuonna 1781 ja ''[[pro gradu]]'' -väitöskirjan otsikolla ''De problemato catenario'' vuonna 1782 (nykyisen kaltaista [[väitöskirja]]a ei tuolloin tunnettu). Gadolinista tuli [[filosofian maisteri]] 1782.
|