Ero sivun ”Margaret Bourke-White” versioiden välillä

'''Margaret Bourke-White''' ([[14. kesäkuuta]] [[1904]] [[New York]], [[New York (osavaltio)|New York]], [[Yhdysvallat]] – [[27. elokuuta]] [[1971]] [[Stamford (Connecticut)|Stamford]], [[Connecticut]], Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja, joka teki pitkän uran [[Henry Luce]]n ''[[Fortune (lehti)|Fortune]]''- ja ''[[Life (lehti)|Life]]''-lehdissä. Hän kuvasi muun muassa ensimmäisenä länsivaltioidenlänsimaisena toimittajana [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma|ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa]], [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] tapahtumia, Intian itsenäisyystaistelua ja [[Korean sota]]a. Hänen kuvansa [[Fort Peckin pato|Fort Peckin padosta]] on Yhdysvalloissa ollut 1930-luvun nousukauden symboleja. Bourke-White teki myös useita kirjoja kirjailija [[Erskine Caldwell]]in kanssa.

Margaret Bourke-White syntyi [[Bronx]]issa vuonna 1904. Hän oli yksi Joseph ja Minnie Bourke-Whiten kolmesta lapsesta. Joseph White oli painotaloissa työskennellyt insinööri, ja Minnie Bourke-White kotiäiti, joka oli opiskellut pikakirjoittajaksi. Minnie kannusti lapsiaan kouluttautumaan. Margaret oli lapsena kiinnostunut muun muassa sammakoista, ja hän halusi opiskella [[herpetologia]]a. Hän kirjoitti myöhemmin muistelmissaan, että kuvitteli itsensä tieteilijäksi, joka keräisi luonnontieteellisin museoihin näytteitä sademetsistä ja tekisi asioita, joita naiset eivät ikinä tehneet.<ref name="iphf">{{Verkkoviite | Osoite = https://iphf.org/inductees/margaret-bourke/| Nimeke = Margaret Bourke-White| Tekijä = Oden, Lori| Julkaisija = IPHF| Viitattu = 24.10.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref>

Bourke-White aloitti vuonna 1921 taideopinnot [[Columbian yliopisto]]ssa. Toisena lukukautena hän kävi [[Clarence Hudson White]]n valokuvauskurssin, josta hän piti. Hänen äitinsä pystyi isän kuoltua tammikuussa 1922 ostamaan tyttärelleen käytetyn kameran. Bourke-White opiskeli useissa yliopistoissa, ja vuonna 1921 hän siirtyi [[Michiganin yliopisto]]on opiskelemaan herpetologiaanherpetologiaa. MichiganinYliopistossa yliopistossa hänBourke-White tapasi Everett Chapmaniin, jonka kanssa hän meni naimisiinavioitui vuonna 1924. HePariskunta jatkoivatjatkoi opiskeluitansaopintojaan [[Purduen yliopisto]]ssa, missä Bourke-White keskittyi [[paleontologia]]an. Sen jälkeen Bourke-White opiskeli [[Case Western Reserve University|Western Reserve -yliopistossa]] ja viimeisen vuotensa [[Cornellin yliopisto]]ssa. [[Ithaca (New York)|Ithacaan]] Bourke-White oli muuttanut vuonna 1926 erottuaan Chapmanista.<ref name="loc">{{Verkkoviite | Osoite = https://loc.gov/rr/print/coll/womphotoj/bourkewhiteessay.html| Nimeke = Margaret Bourke-White (1904-1971)| Tekijä = Brannan, Beverly W.| Ajankohta = 2015| Julkaisija = The Library of Congress| Viitattu = 24.10.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref>

Bourke-White muutti valmistumisensa jälkeen [[Cleveland]]iin ja otti tavoitteekseen päästä naisena kaupungin terästehtaisiin. Hän perusti asuntoonsa [[Ateljee|studion.]], Myöhemminjonka hänmyöhemmin siirsi sen [[Terminal Tower]]iin. Pilvenpiirtäjän läheisyydessä oli Clevelandin tunnettu teollisuusalue, niin sanottu [[The Flats]], missä hän pääsi kuvaamaan teräksen valmistusta. Hänen kuvansa vakuuttivat myös Otis Steelin johdon.<ref name="loc"/>

Myös ''[[Fortune (lehti)|Fortune]]''-lehden kustantaja [[Henry Luce]] näki Bourke-Whiten valokuvat ja palkkasi hänet lehteensä. Bourke-WhitePian hänet lähetettiin pian [[Chicago]]on kuvaamaan [[JBS USA|Swift and Company]]n lihanpakkaamoon. HänenBourke-Whiten artikkelinsaartikkeli ”Hogs” oli popularisoimassa [[Valokuvaessee|valokuvaesseetä]].<ref name="loc"/> Seuraavaksi Bourke-White lähetettiin vuonna 1930 Saksaan kuvaamaan [[Krupp]]in rautaruukkia.<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Margaret-Bourke-White| Nimeke = Margaret Bourke-White| Ajankohta = 23.8.2020| Julkaisija = Encyclopædia Britannica| Viitattu = 24.10.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref>

Saksasta Bourke-White jatkoi omillaan [[Neuvostoliitto|Neuvostoliittoon]] kuvaamaan [[Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma|ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa]].<ref name="britannica"/> Länsimaiden valokuvaajat eivät ole aiemmin päässeet kuvaamaan Neuvostoliittoon, mutta Bourke-White onnistui suhteidensa, työnsä laadun ja viikkojen lobbauksen ansiosta saamaan [[Viisumi|viisumin]]. Hän teki vuosina 1930–1933 kolme matkaa Neuvostoliittoon, missä hän kuvasi teollisuutta ja elämää. Kuvia julkaistiin Neuvostoliitonneuvostolaisissa lehdissä, ''Fortunesssa'' ja ''[[The New York Times Magazine]]ssa'' sekä Bourke-Whiten kirjassa ''Eyes on Russia''. Kuvat nostivat hänen Yhdysvaltojen tunnetuimpien valokuvaajien joukkoon.<ref name="loc"/>

Bourke-White aloitti 1930-luvun lopulla yhteistyön kirjailija [[Erskine Caldwell]]in kanssa. He dokumentoivat Yhdysvaltain eteläosissa 1930-luvun laman vaikutuksia. Caldwellin kirjoittama ja Bourke-Whiten kuvittama ''You Have Seen Their Faces'' ilmestyi vuonna 1937. Se menestyi sekä kriittisesti että taloudellisesti. ''Lifen'' toimeksiannosta Bourke-White ja Caldwell lähtivät vuonna 1938 kuvaamaan [[Tšekkoslovakia]]an ja [[Unkari]]in [[Hitler]]in ja [[natsismi]]n nousua. He järkyttyivät näkemästään ja kuvasivat usean kuukauden ajan väkivaltaa ja [[antisemitismi]]ä. Matkasta koottiin vuonna 1946 kirja ''Dear Fatherland, Rest Quietly: A Report On The Collapse Of Hitler'sHitler’s Thousand Years''.<ref name="loc"/>

Helmikuussa 1939 Bourke-White ja Caldwell menivät helmikuussa 1939 naimisiin. Pian tämän jälkeen ''Life'' lähetti Bourke-Whiten valokuvaamaan Britannian valmistautumista sotaan. Sieltä hän jatkoi [[Romania]]an, [[Turkki]]in ja [[Lähi-itä]]än. Yhdysvalloissa Bourke-White ja Caldwell dokumentoivat yhdysvaltalaista elämää ja julkaisivat kirjan ''Say Is This the USA?''. He olivat kesällä 1941 [[Moskova]]ssa, kun Saksa pommitti kaupunkia. Bourke-White oli paikalla ainoana länsivaltioiden valokuvaajana ja sai muun muassa kuvan, jossa [[Moskovan Kreml|Kremliä]] valaisivat sen ympärillä räjähdelleet pommit.<ref name="loc"/>

Yhdysvaltain asevoimat akkreditoivat Bourke-Whiten sotakirjeenvaihtajaksi ensimmäisenä naisena. ''Lifen'' ja [[Pentagon]]in tekemän sopimuksen mukaan [[Yhdysvaltain ilmavoimat|ilmavoimat]] sai oikeudet Bourke-Whiten kuviin. Hän kuvasi useiden kuukausien ajan tukikohtaa Englannissa, mutta kuultuaan suunnitelmasta hyökätä Pohjois-Afrikkaan hän kysyi lupaa lähteä kuvaamaan sitä. Bourke-Whitea kuljettanut laiva joutui kuitenkin torpedohyökkäkseen, ja hän pelastautui muiden laivalla olleiden kanssa peleastusveneisiinpelastusveneisiin.<ref name="loc"/>

Sodan jälkeen Bourke-White kuvasi Intiassa kahden vuoden ajan [[Intian jako|hindujen ja muslimien välistä taistelua]] ja [[Intian itsenäisyysliike|maan itsenäisyystaistelua]]. Hän otti vuonna 1946 yhden tunnetuimmista [[Mahatma Gandhi]]a esittäneistä valokuvista.,<ref name="loc"/> Siinäjoka Gandhiesitti oliGandhia [[rukki]]nsa kanssa. Kuvan ottamiselle oli kaksi ehtoa: hiljaista päivää viettänyttä Gandhia ei saanut puhutella eikä kuvassa saanut käyttää keinovaloa.<ref name="iphf"/>

Konservatiivinen kolumnisti [[Westbrook Pegler]] syytti Bourke-Whitea kommunistiksi tai niidennäiden tukijaksi. Bourke-White yritti todistaa isänmaallisuuttaan ottamalla kuvia [[Korean sota|Korean sodan]] rintamalta. Hän vietti Koreassa yhdeksän kuukautta ja palasi Yhdysvaltoihin tammikuussa 1953.<ref name="loc"/>

Bourke-Whitella diagnosoitiin vuoden 1954 alussa [[Parkinsonin tauti]]., Hänmutta jatkoi silti edelleen muutaman vuoden ajan ''Life''-lehden kuvaajana, muttavielä hänmuutaman eivuoden enääajan. vuonnaVuonna 1957 tauti oli edennyt siihen pisteeseen, ettei Bourke-White pystynyt fysioterapiasta huolimatta jatkamaanenää uraansatyöskentelemään. Hän kirjoitti vuosien 1955–1963 aikana omaelämäkertaansa ''Portrait of Myself''.<ref name="loc"/>

Bourke-White taisteli melkein 20 vuoden ajan Parkinson tautia vastaan,. mutta hänHän kuoli sen aiheuttamiin komplikaatioihin elokuussa 1971.<ref name="loc"/>