Ero sivun ”Claes Charpentier” versioiden välillä

'''Claes Gustaf Robert Charpentier''' ({{k-ru|Николай Робертович Шарпантье}}, ''Nikolai Robertovitš Šarpantje''; [[4. marraskuuta]] [[1858]] [[Viipurin maalaiskunta]] – [[18. joulukuuta]] [[1918]] [[Helsinki]]) oli suomalainen kenraaliluutnantti.<ref name="kenraalit">{{Kenraalit ja amiraalit|64|nimi=Charpentier, Claes Gustaf Robert}}</ref> oliHän suomalainen kenraaliluutnantti. Palveltuaanpalveli [[Venäjän keisarikunnan armeija]]ssa, ja hänet valittiin joulukuussa 1917 Suomen [[sotilaskomitea]]n puheenjohtajaksi, mutta hän luopui tammikuussa 1918 tehtävästähän jättäenjätti paikan [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|C. G. E. Mannerheimille]], jostaja tästä tuli siten [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] valkoisten joukkojen ylipäällikkö Charpentierin sijasta.

Claes Charpentierin isä oli ruotsalainen insinöörieversti Robert August Adam Charpentier, joka erosi vuonna 1845 [[Ruotsi]]n armeijasta ja asettui Suomeen [[Tie- ja vesirakennushallitus|Tie- ja vesirakennuslaitoksen]] palvelukseen. Claes Charpentier kävi ruotsinkielistä lyseota [[Porvoo]]ssa ja jatkoi oppikouluopintojaan [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]]. Hän suoritti Nikolain ratsuväkiopiston 1876–1879 ja palveli sen jälkeen yli 20 vuotta [[Venäjän keisarillinen kaarti|Henkivartoväen]] [[Henkikaartin Grodnon rykmentti|Grodnon husaarirykmentissä]] [[Varsova]]ssa. Aloitettuaan [[Kornetti (sotilasarvo)|kornettina]] hän yleni luutnantiksi 1882, aliratsumestariksi 1884, ratsumestariksi 1888 ja everstiksi 1896, jolloin hänestä tuli rykmentin komentajan apulainen. Vuosina 1901–1904 Charpentier oli Sumskin rakuunarykmentin komentajana [[Moskova]]ssa. Saatuaan ylennyksen kenraalimajuriksi hän oli Varsovassa 1904–1907 entisen rykmenttinsä ja sen jälkeen koko erillisen ratsuväkiprikaatin komentajana. Vuonna 1911 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja lähetettiin [[Kaukasia]]n ratsuväkidivisioonan komentajaksi [[Tbilisi]]in [[Georgia]]an. Vuonna 1914 hän aikoi anoa eroa palatakseen viettämään eläkevuosiaan Suomeen, mutta [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] syttyminen muutti tilanteen.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|nimi=Charpentier, Claes (1858 - 19181858–1918)|tekijä=Myllyniemi, Urho Myllyniemi|ajankohta=6.6.2003|id=6069 | osa=2 | sivu=187–188 }}</ref><ref name="kenraalit" />

Suomeen palannut kenraaliluutnantti Charpentier valittiin joulukuussa 1917 eräiden upseerien kaksi vuotta aiemmin perustaman sotilaskomitean puheenjohtajaksi. Tarkoitus oli, että mahdollisen sodan syttyessä hänestä tulisi Suomen hallituksen joukkojen ylipäällikkö. Häntä pidettiin tehtävään sopivana komentajankokemuksensa sekä suomen kielen taitonsa vuoksi.<ref name="KB" /> [[Suomen senaatti]] tunnusti 7. tammikuuta sotilaskomitean viralliseksi elimeksi.<ref>Martti Häikiö, Martti: [http://www.vapaussoturi.fi/index.php/artikkeleita/165-mannerheimin-ja-svinhufvudin-vaelit-eivaet-olleet-ongelmattomat.html Mannerheimin ja Svinhufvudin välit eivät olleet ongelmattomat.] ''Vapaussoturi'' 1/2014.</ref> Suomeen niin ikään palannut kenraaliluutnantti Mannerheim tuli samoihin aikoihin sotilaskomitean jäseneksi. Hän alkoi pian moittia komitean kollegiaalista päätöksentekoa saamattomaksi ja uhkasi erota sen jäsenyydestä, elleivät asiat muuttuisi. Kun yhteistyö Mannerheimin kanssa ei sujunut, Charpentier pyysi eroa 14. tammikuuta ja ilmoitti seuraavana päivänä senaatin puheenjohtajapuheenjohtajalle [[P. E. Svinhufvud]]ille tehtäviensä siirtyneen Mannerheimille. Charpentier ei osallistunut valkoisten sodanjohtoon sisällissodan aikana vaan vietti yksityiselämää kotonaan Helsingissä. Hän kuoli sydäninfarktiin saman vuoden joulukuussa.<ref name="KB" />

*[http://www.grwar.ru/persons/persons.html?id=239 Шарпантье, Клаас-Густав-Роберт Робертович.] Русская армия в Первой мировой войн. {{ru}} grwar.ru