Ero sivun ”Serapion-veljet” versioiden välillä

339 merkkiä lisätty ,  1 kuukausi sitten
kh
(kh)
 
[[KuvaTiedosto:Serapins.jpg|thumb|225px|Serapion-veljiä yhteiskuvassa.]]
'''Serapion-veljet''' eli '''Serapion-veljekset'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = toim. Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma| Nimike = Venäläisen kirjallisuuden historia | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Gaudeamus | Vuosi = 2011 | Sivu = 464 | TunnisteISBN = ISBN 978-952-495-181-4}}</ref><ref name=Huttunen/> ({{k-ru|Серапио́новы бра́тья|Serapionovy bratja}}) oli nuorten [[venäläinen kirjallisuus|venäläisten kirjailijoiden]] yhteenliittymä 1920-luvulla [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] ja Leningradissa.
 
[[Saksa]]laisen [[romantiikka|romantikon]] [[E. T. A. Hoffmann]]in teoksestateoksen nimensämukaan ottanutnimetty ryhmä sai alkunsa [[Vsemirnaja literatura]] -kustantamon ja Pietarin Taiteiden talon yhteyteen vuonna 1919 perustetusta kääntäjäkurssista ja kirjallisuusstudiosta. Sen ensimmäinenEnsimmäinen kokoontuminen pidettiin vuoden 1921 alussa. Serapion-veljiin kuuluivat [[Lev Lunts]], [[Nikolai Nikitin]], [[Mihail Slonimski]], [[Ilja Gruzdev]], [[Konstantin Fedin]], [[Vsevolod Ivanov]], [[Mihail Zoštšenko]], [[Veniamin Kaverin]], [[Jelizaveta Polonskaja]] ja [[Nikolai Tihonov]] sekä joukko ”ulkojäseniä”. Sen toimintaaToimintaa ohjasivat muun muassa [[Maksim Gorki]] ja [[Viktor Šklovski]].<ref name="Kasack">{{Kirjaviite | Tekijä = Kasack, Wolfgang | Nimike = Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda | Julkaisupaikka = London | Julkaisija = Overseas Publications Interchange | Vuosi = 1988 | Sivu = 688–689 | TunnisteISBN = ISBN 0-903868-73-3}}</ref><ref name="Krugosvet">{{Verkkoviite | Osoite = http://krugosvet.ru/enc/kultura_i_obrazovanie/literatura/SERAPIONOVI_BRATYA.html | Nimeke = Entsiklopedija Krugosvet | Viitattu = 30.8.2013 | Kieli = {{ru}} }}</ref>
 
Tyylillisesti Serapion-veljet edustivat niin sanottua ornamentaaliproosaa<ref name=Huttunen>Tomi Huttunen, [https://web.archive.org/web/20070518172330/http://www.helsinki.fi/hum/slav/mosaiikki/fi3/th3.htm Montaasikulttuuri,] Helsingin yliopisto, viitattu 20.9.2021 (Archive.org)</ref>. He julistivat tavoitteekseen uusien kirjallisten ilmaisukeinojen löytämisen, mutta käytännössä he olivat lähinnä ystäväpiiri, jonka jäsenten tuotanto kehittyi eri suuntiin. Heitä yhdisti ajatus luomistyön vapaudesta sekä pyrkimys pysyttäytyä päivänpolitiikan ulkopuolella. Ryhmä julkaisi vain yhden yhteisen kokoelmateoksen ''Serapionovy bratja'' vuonna 1922. SenRyhmän johtajana pyrki toimimaan ohjelma-artikkelillaan ''Potšemu my Serapionovy bratja'' (”Miksi olemme Serapion-veljiä”) esiintynyt Lev Lunts.<ref name="Kasack" /><ref name="Krugosvet" />
 
[[Neuvostoliitto|Neuvostoviranomaisten]] taholta Serapion-veljet nähtiin kaunokirjallisuuden [[poputtšiki|myötäilijöinä]], joiden toimintaa pyrittiin aluksi sietämään. 1920-luvun puolivälin jälkeen seryhmä alkoi herättää yhä voimakkaampaa arvostelua. Ryhmän kokoontumiset jatkuivat vuoteen 1929 saakka. Myöhemmin muun muassa Zoštšenko, Slonimski ja Tihonov joutuivat kärsimään sen jäsenyydestä. Veniamin Kaverin teki Serapion-veljien perintöä uudelleen tunnetuksi 1960-luvulta lähtien.<ref name="Kasack" /><ref name="Krugosvet" />
 
==Lähteet==
70 661

muokkausta