Wikipedia

Ero sivun ”Äyräpään–Vuosalmen taistelut” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Sammalsuo (keskustelu | muokkaukset)
525 muokkausta
p Kielellinen selvennys.
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ongelmamallineita. Leipätekstiin ei kirjoiteta artikkelin puutteita koskevia arvioita.
Rivi 32:
Puna-armeijan 9. kesäkuuta 1944 alkanut suurhyökkäys oli jo edennyt Viipurin pohjoispuolelle [[Talin–Ihantalan taistelu|Tali-Ihantalaan]]. Alun perin [[Leningradin rintama]]n suunnitelmaan ei sisältynyt ylimenohyökkäystä eikä yleensäkään hyökkäystä Vuosalmella. Mutta kun [[Neuvostoliiton 21. armeija|21.]] ja [[Neuvostoliiton 23. armeija|23. armeijan]] hyökkäys ei johtanut toivottuun tulokseen Suomenlahden ja Vuoksen välillä, marsalkka [[Leonid Govorov|Govorov]] tarkisti suunnitelmansa ja päätti ylittää Vuoksen sen kapeimmalta kohdalta ja hyökätä Vuosalmessa. Hän antoi hyökkäystehtävän 23. armeijalle, jolla oli käytettävissään kolme armeijakuntaa ([[Neuvostoliiton VI armeijakunta|VI]], [[Neuvostoliiton XCVIII armeijakunta|XCVIII]], ja [[Neuvostoliiton CXV armeijakunta|XCV AK]]) sekä 17. linnoitusalue, joka oli ryhmittynyt puolustukseen Vuoksen alajuoksulle. [[Neuvostoliiton III armeijakunta]]a ei Leningradin rintamalla esiintynyt.<ref name="Suomi taisteli osa 5">Suomi taisteli; osa 5. s. 316–336. ISBN 951-0-08143-4</ref>
Suomalaisten keskeneräinen [[VKT-linja]] kulki Vuoksen pohjoisrannalla ja ylimenohyökkäys edellytti sen murtamista. Äyräpään harjanteella sijaitsi seitsemän kilometriä pitkä ja vain 200–300 metriä syvä sillanpääasema (Pölläkkälä–kirkonmäki–Kylä–Paakkola), jonka tarkoituksena oli estää neuvostojoukkojen pääsy ja kaivautuminen Vuoksen rantaan. Paikka oli ongelmallinen, koska Kylä-Paakkolan korkeimmalta harjanteelta pystyi hallitsemaan maisemaa pitkälle Vuosalmen puolelle. Sillanpääasema oli alun perin suunniteltu osaksi puolustuslinjaa. Sillanpääaseman mielekkyydestä keskusteltiin ja kiisteltiin komentajien keskuudessa.{{Lähde}}
 
Kannaksen joukot oli määrätty 15. kesäkuuta viivytykseen ja [[Suomen III armeijakunta (jatkosota)|III armeijakunta]] oli 20. kesäkuuta lähes kokonaisuudessaan ryhmittynyt puolustukseen VKT-linjalle. [[2. divisioona (jatkosota)|2. divisioona]] (2. D) vetäytyi pääosin Vasikkasaaren ponttonisillan ja lossin kautta Vuoksen pohjoisrannalle ja ryhtyi saman tien parantamaan asemiaan.<ref name="suomen sota">Suomen sota 1941–1945 7. Kivi 1957</ref> Neuvostojoukot saapuivat Äyräpään alueelle 21. kesäkuuta 1944.{{Lähde}}
 
Ihantalan ja [[Viipurinlahden taistelu (1944)|Viipurinlahden taisteluiden]] jatkuessa kiivaina kehittyi Äyräpään ja Vuosalmen alueella suoranainen suurtaistelu. Vuosalmea oli puolustamassa kaksi vahvistettua 2. divisioonan rykmenttiä. Everstiluutnantti [[Adolf Ehrnrooth]]in [[Jalkaväkirykmentti 7 (jatkosota)|jalkaväkirykmentti 7]] (JR 7) ja eversti [[Frans Wahlbäck]]in [[Jalkaväkirykmentti 49 (jatkosota)|jalkaväkirykmentti 49]] (JR 49). Vahvennetun 2.D:n kaistalla oli 0,7 pataljoonaa rintamakilometriä kohti.{{Lähde}}
 
Puolustuksen tukena oli seitsemän kenttätykistöpatteristoa, joista neljän tulitus oli keskitetty Äyräpäähän. Tykistö ampui 4.–7. heinäkuuta noin 40&nbsp;000 kranaattia.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />
Rivi 48:
Neuvostojoukot valmistelivat hyökkäystä huolellisesti useita vuorokausia. Ensimmäisen hyökkäysportaan pataljoonia koulutettiin Vuoksen ylittämiseen ja rantautumiseen. Ylimenoa varten rakennettiin yli 600 venettä, sata lauttaa ja 1&nbsp;500 pienempää 3–6 miestä kantavaa venettä. Neuvostojoukot harjoittivat ahkerasti lauttapartiointia Vuoksessa, mutta ne tuhottiin säännöllisesti. Puutavaraa he onnistuivat aluksi saamaan Pölläkkälän sahalta, mutta se tuhottiin tykistötulella ja paloi maan tasalle.<ref name="suomen sota" />
 
Rauhallisemman valmisteluvaiheen aikana kumpikin osapuoli harjoitti ahkerasti tiedustelutoimintaa vastapuolen tilanteen selvittämiseksi. Suomalaiset jatkoivat kiireisesti kenttälinnoitustöitään, joita kuitenkin häiritsi jatkuva tykistö- ja kranaatinheitintuli.{{Lähde}}
 
29. kesäkuuta venäläisten todettiin keskittävän uusia voimia Äyräpään alueelle. Tiedustelu havaitsi 1. heinäkuuta neuvostojoukkojen liikenteen kasvaneen huomattavasti Vuoksen eteläpuolella Pasurinkankaantiellä, jossa marssirivistön marssi Punnuksenkylän ohitse kesti kolme tuntia. Siinä oli kymmenen jalkaväkikomppaniaa, toistasataa miehistönkuljetuskuorma-autoa, 95 hevosajoneuvoa, 19 raskasta panssarivaunua ja paljon tykistöä. Vilkas liikenne jatkui seuraavana päivänä, jolloin vuorokaudessa havaittiin 700 kuorma-autoa liikkeellä kohti Äyräpäätä. Autoissa kuljetettiin miehistön lisäksi ponttoneja, veneitä ja runsaasti tykistöä. 3. heinäkuuta liikenne alkoi hiljentyä ja neuvostojoukkojen oletettiin olevan kokonaisuudessaan perillä.<ref name="suomen sota" /> Huomattiin myös, että Kylä-Paakkolan eteläpuolella olevalle kankaalle oli ilmaantunut 15 rynnäkkötykkiä, 40 panssarivaunua sekä silta- ja ylimenokalustoa, lisäksi runsaasti tykistöä ja 2–3 raketinheitinpatteria. Neuvostoilmavoimien toiminta alkoi vilkastua 2.7. ja ne pudottivat fosforipommeja, jotka sytyttivät metsän palamaan.<ref name="Ratkaisun kesä 1944" /><ref name="suomen sota" />
Rivi 69:
Siilasvuon päätöksen tarkoituksena oli vallata asemat takaisin oikealta lohkolta käsin. Aamulla 6. heinäkuuta klo 8.00 alkanut hyökkäys epäonnistui. Taipaleen lohkolta komennettu 19. prikaatin IV pataljoona juuttui paikoilleen.<ref name="Ratkaisun kesä 1944"/>
 
Asemat yritettiin palauttaa kaikkiaan kolmesti, mutta 7. heinäkuuta Neuvostoliiton 92. divisioonan joukot valtasivat iltapäivällä Harjulan tukikohdan ja lossin seudun.{{Lähde}}
 
===Maasto-olosuhteet===
Rivi 75:
 
===Neuvostojoukot ylittävät Vuoksen===
Tulivalmistelun tauottua joen ylle laskettiin lentokoneesta läpinäkymätön savuverho, jonka suojassa venäläiset joukot syöksyivät pikaveneillä ja moottorilautoilla 2 kilometrin levyisenä rintamana 300 metriä leveän virran yli. Venäläiset onnistuivat saman tien murtautumaan suomalaisten asemiin vastarannalla, sekä muodostamaan 4&nbsp;km leveän ja kilometrin syvyisen laajennuksen pohjoisrannalle, josta ryhdyttiin välittömästi levittäytymään Vuosalmen peltoaukeille ylittäen metsänreunatkin. Venäläiset olivat 9. heinäkuuta kello kahdeksaan mennessä leveähköllä hyökkäyskiilallaan valloittaneet ainakin 4&nbsp;km² laajuisen alueen Vuosalmen puolelta. Vihollisen ylitys oli kohdistunut JR 7:n lohkolle ja samaan aikaan JR 4 vetäytyi kokonaan ankarasti taistellen Kylä-Paakkolan sillanpääasemasta. Puolustus alkoi pitää sen jälkeen, kun suomalaiset vetäytyivät Vuosalmen peltoaukeilta perinteiseen suomalaiseen metsämaastoon.{{Lähde}}
 
Päivän aikana suomalaiset kykenivät kuitenkin kiivailla rynnäköillä työntämään vihollisen takaisin metsänreunoille, mutta eivät juuri pidemmälle rynnäkkötykkien puutteen vuoksi. Niitä saataisiin paikalle vasta vuorokautta myöhemmin. Ylimenon jälkeen vihollinen siirsi Vuosalmen puolelle huomattavia määriä joukkoja ja kevyitä panssarivaunuja. Viholliselta siepatun radiosanoman mukaan sen tappiot olivat koituneet huomattavan suuriksi, 142. divisioona oli menettänyt mm. suurimman osan jalkaväestään virran ylityksessä. Venäläiset onnistuivat saamaan hallintaansa Vuosalmelta myös erinomaiset tykistön tulenjohtopaikat. Suomalainen tykistö ampui Vuosalmella 9. heinäkuuta 13&nbsp;500 laukausta.<ref name="Hävittäjälentolaivue26" /><ref name="suomen sota" />
Rivi 101:
*16. heinäkuuta suoritettiin joukkojen vaihtoja. Lähes viisi viikkoa taistellut JR 49 pääsi lepäämään ja tilalle saapui W. Halstin komentama JR 11.<ref name="Murtajan tykistö" />
*Taistelut jatkuivat Vuosalmen sillanpääasemassa aina 17. heinäkuuta saakka, jolloin ne laantuivat asemasodaksi. Taisteluihin osallistui kaikkiaan 8 venäläistä divisioonaa, joista vain 3 parina viimeisenä päivänä.<ref name="Ratkaisun kesä 1944"/>
Suomalaiset jääkäripataljoonat tekevät vastaiskun 19. heinäkuuta 1944 raskain tappioin.{{Lähde}}
 
===Vuosalmi rauhoittuu===
Rivi 110:
 
===Tappiot===
{{Korjattava|Leipätekstissä on pitkä sitaatti, mutta missään ei kerrota, mitä lähdettä lainataan.}}
Puna-armeija menetti kaatuneina, haavoittuneena ja kadonneina kaikkiaan 15&nbsp;000 miestä, suomalaiset 6&nbsp;000. 23.Armeijan kokonaistappiot olivat 22&nbsp;700 <ref>(Ohto Manninen (2002, s. 279)</ref>. Vuosalmen taistelussa suurta ylivoimaa vastaan kaatui 9.–17. heinäkuuta 1944 välisenä aikana 2&nbsp;296 suomalaista sotilasta{{lähde|(???koko Suomen rintamalla ei tuolla jaksolla kaatunut noin paljon)}}. Er.P 25 menetti Äyräpään sillanpääasemassa kahdessa vuorokaudessa 300 miestä ja 17 upseeria. 6. heinäkuuta IV/19.Pr menetti puolet vahvuudestaan.<ref name="Ratkaisun kesä 1944" />
 
"Toisaalta puna-armeijan divisioonat kesällä 1944 olivat miesvahvuudeltaan (keskimäärin n. 6600 miestä) vain puolet suomalaisten divisioonien vahvuudesta (keskimäärin 13 300 miestä) ja jv-pataljoonien vahvuudet Kannaksella vaihtelivat 285-400 miehen välillä kun esimerkiksi JR 7:n ja JR 49:n pataljoonien kirjavahvuudet olivat suuremmat kesäkuun lopulla kuin määrävahvuudet (1022 miestä). Niinpä hyökkääjän varsin pienet jv-pataljoonien tappiot suhteellisesti heikensivät sen offensiivista voimaa. Jalkaväen taistelijoissa hyökkääjän ylivoima ei siten ollut määrällisesti niin ylivoimainen kuin pelkkä divisioonavertailu aluksi viittaa.{{Lähde}}
 
23.Armeijan divisioonista peräti viidellä ei ollut tykistölle traktorivetokalustoa ja jv-divisioonan tykistö käsitti 12 kpl 122 mm haupitseja sekä useinmiten 20 kpl 76 mm tykkejä. Näin jv-divisioonissa oli Vuosalmella yleensä vain 32 kenttätykkiä. Ohto Mannisen mukaan muita kuin jv-divisioonallisia tykistöyksikköjä hyökkääjällä (23.Armeija) olisi ollut:4 tykistöprikaatia (kevyessä prikaatissa vain 48 kpl 76 mm tykkejä) , 3 tykistörykmenttiä (yleensä pienempi kuin suomalainen rykmentti) , 4 pst-rykmenttiä (45 mm tykkejä), krh-prikaati (120 mm heittimiä) , 5 krh-rykmenttiä (120 mm heittimiä) ja 2 raketinheitinrykmentti. Kuten Tali-Ihantalassa myös Vuosalmella Leningradin Rintama ei kyennyt suhteessa suuriin tykki- ja heitinmääriinsä nähden taistelujen edetessä niitä ruokkimaan riittävällä ammusmäärällä." ''Nuo edellä kirjoitetut kaksi (2) kappaletta " heitoissa" ovat ilman lähdeviitteitä, joita noin tarkkojen lukujen esittäminen ehdottomasti vaatii. Niihin tulee siis suhtautua hyvin varauksellisesti varsinkin NL:n lukujen osalta!''{{Lähde}}
 
===Taistelun merkitys===
Taistelun lopputuloksena VKT-linja taipui, mutta ei murtunut. Venäläiset eivät operaatiollaan saavuttaneet yhteyttä Tali-Ihantalan alueella oleviin joukkoihinsa, mikä oli heidän ensisijainen päämääränsä. Vuosalmen taistelusta muodostui osa suomalaisten saavuttamaa laajempaa torjuntavoittoa Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa.{{Lähde}}
 
===Tykistön merkitys===
 
Äyräpään sillanpään taisteluissa omaksuttiin tykistön menettely, jossa heittimistö ampui lähelle etulinjaa samalla kun tykistö ampui taaempia maaleja. Lisäksi ryhmäupseeri johti vastatykistö- ja vastavalmisteluammuntoja.{{Lähde}}
 
Vuosalmen taistelu osoitti selkeästi, että vihollisen sillanpää on pyrittävä aina pitämään mahdollisimman suppeana. Silloin tykistön keskitetyllä tulella voitiin tehokkaasti vaikuttaa viholliseen.Vihollisen liike pyrittiin kanavoimaan tykistön tulenkäytölle edulliseksi.{{Lähde}}
 
Äyräpään-Vuosalmen taistelussa Suomen kenttätykistö ampui koko sodan suurimman 8 vuorokauden ammusmäärän: 74&nbsp;000 kranaattia. (Tali-Ihantalassa 56&nbsp;000). Lisäksi kranaatinheittimillä ammuttiin myös ennätykselliset 52&nbsp;000 kranaattia. Keskimäärin siis lähes 16 000 kranaattia päivässä. 9.heinäkuuta Vuosalmen kenttätykistö ampui 13&nbsp;500 kranaattia ja kranaatinheittimistö 5&nbsp;300. Yhteensä siis 18&nbsp;800 kranaattia. Taistelun rajuutta kuvasi se että hyökkääjä ampui noin 30&nbsp;000 kranaattia. Vaikka hyökkääjä ampui Äyräpään-Vuosalmen taistelussa suuremman kranaattimäärän oli suomalainen tykistö keskimäärin raskaampaa kuin puna-armeijan, jonka jalkaväkidivisioonan tykistö oli yli 70-prosenttisesti kevyttä, kun suomalaisessa kevyitä tykkejä oli vuonna 1944 enää 30&nbsp;%. Suomalaisilla oli suhteessa myös enemmän raskaita 150–155&nbsp;mm:n tykkejä kuin puna-armeijalla, jonka raskaat tykit olivat pääasiassa kaliberiltaan 122&nbsp;mm.{{Lähde}}
 
==Lähteet==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Äyräpään–Vuosalmen_taistelut”