Ero sivun ”Väinö Ignatius” versioiden välillä

Ignatiuksen johtama Iisalmen Runninlähde Osakeyhtiö osti Runnin terveyslähteen lähialueineen vuonna 1904. Yhtiö rakensi Runnille vuosina 1904−1912 Wanha Hotellin nimellä tunnetun rakennuksen, kahvilarakennuksen, saunan ja hieromon, lääkärinasunnon sekä uudisti juomahallin. [[Saarikosken kanava]]n valmistuttua Runnille saatiin laivayhteys ja rakennettiin laivalaituri 1907. Kesällä 1914 Runnilla kävi yli 1&nbsp;200 vierailijaa ja terveyslähteen toiminta jatkui myös [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] vuosina sen saadessa uusia asiakkaita Etelä-Suomesta. [[Iisalmi–Ylivieska-rata|Iisalmen-Kiuruveden rautatien]] valmistuttua 1923 Runnille pääsi myös junalla mutta samaan aikaan kylpylöiden valtionavun menetys ja kylmät kesät aiheuttivat talousongelmia ja vähensivät kävijöitä. Väinö Ignatiuksen kuoltua 1931 terveyslähdettä johti ensin hänen leskensä Erna Ignatius ja sen jälkeen heidän poikansa [[Pentti Ignatius]] 1934-1937. Erna Ignatius myi Runnin yli 500 hehtaarin kokoisen tilan valtiolle 1937. Tilasta lohkottiin 19 maatilaa ja varsinainen terveyskylpylä maa-alueineen ja rakennuksineen myytiin edelleen 1937 toimitusjohtaja [[W. K. Latvala]]lle, joka lahjoitti kylpylän 1938 [[Vapaussodan Invaliidien Liitto|Vapaussodan Invaliidien Liitolle]].<ref>[https://docplayer.fi/10092110-Runnin-kylpylan-asiakkaiden-ostokayttaytyminen.html Sari Niskanen : Runnin kylpylän asiakkaiden ostokäyttäytyminen, Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, Savonia ammattikorkeakoulu 2012, luku 3.1.3]</ref>