Gabriela Beňačková

Gabriela Beňačková (s. 25. maaliskuuta 1947 Bratislava) on slovakialaissyntyinen oopperalaulaja, äänialaltaan sopraano. Hän sai vuonna 1983 Tšekin kansalaisuuden. Beňačková on tullut parhaiten tunnetuksi saavutuksistaan tšekkiläisen musiikin parissa, mutta hän on esiintynyt myös muun muassa lukuisissa italialaisen ohjelmiston lirico spinto -tyypin sopraanorooleissa. Lisäksi hän on tulkinnut Richard Wagnerin lyyrisempiä rooleja, kuten Evan ja Sentan.

Gabriela Beňačková

Elämä ja ura

Beňačková ei varttunut musikaalisessa perheessä; hänen isänsä oli juristi ja äitinsä työläinen, mutta molemmat pitivät musiikista ja veivätkin tytärtään konsertteihin ja oopperaan noin 12-vuotiaasta lähtien. Beňačková kävi alun perin balettitunneilla, sai sitten oppia pianonsoitossa ja siirtyi lopulta lauluopintoihin. Hän suoritti ne Bratislavan konservatoriossa ja Bratislavan esittävien taiteiden akatemiassa. Beňačková nousu maineeseen alkoi jo opiskeluvaiheessa ensipalkinnon voitolla kansainvälisessä Antonín Dvořák -laulukilpailussa Karlovy Varyssa vuonna 1969. Myöhemmin hän on itse istunut kyseisen kilpailun tuomariston jäsenenä.

Beňačková eteni Prahan oopperaelämään ja debytoi vuonna 1970 Natašana Sergei Prokofjevin oopperassa Sota ja rauha. Hän tulkitsi päärooleja Prahan Kansallisteatterissa vuoteen 1981, jolloin lähti kansainväliselle uralle. Hän kuitenkin pysyi säännöllisenä vierailijana Prahan Kansallisteatterissa ja tulkitsi siellä Bedřich Smetanan Libušen teatterin jälleenavaamisen satavuotisjuhlan juhlistamisen yhteydessä 18. marraskuuta 1983. Ensimmäistä kertaa Beňačková tulkitsi Leoš Janáčekin Jenůfan nimiroolin vuonna 1975 Prahan Kansallisteatterissa. Tästä roolista tuli sittemmin yksi hänen keskeisistä rooleistaan Antonín Dvořákin Rusalkan nimiroolin tavoin. Jenůfan roolissa hän teki myös debyyttinsä Wienin valtionoopperassa vuonna 1978. Covent Gardenissa hän esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1979 Tatjanan roolissa Pjotr Tšaikovskin oopperassa Jevgeni Onegin.

Tšekkiläisten oopperoiden esittäminen alkuperäiskielellä oli pitkälti tuntematonta yhdysvaltalaisten yleisöjen keskuudessa, kun Beňačková teki vuonna 1979 ensimmäisen esiintymisensä maassa Opera Orchestra of New Yorkin tulkinnassa Janáčekin Katja Kabanovasta. Korkean profiilin esityksiä tšekkiläisistä oopperoista oli tätä ennen tehty Yhdysvalloissa lähinnä englannin- ja saksankielisin käännöksin; saksaksi oli pidetty esimerkiksi Metropolitan-oopperan ensiesitykset sekä Smetanan Myydystä morsiamesta 1909 että Janáčekin Jenůfasta 1924. Alkuperäiskieliset esitykset Yhdysvalloissa edistyivät muiden muassa Beňačkován, kapellimestari Eve Quelerin ja valmentaja-kääntäjä Yveta Synek Graffin työn tuloksena.

Ensimmäisen esiintymisensä Metropolitan-oopperassa Beňačková teki vuonna 1991 Janáčekin Katja Kabanovan nimiroolissa. Kyse oli sekä Metropolitan-oopperan ensimmäisestä tšekinkielisestä tuotannosta mistään oopperasta että ensimmäisestä kyseisen oopperan esityksestä. Beňačkován kanssa esiintyivät Leonie Rysanek ja Charles Mackerras. Katja Kabanovan roolin Beňačková myös levytti Mackerrasin johdolla vuonna 1997. Beňačková esiintyi monissa muissakin Metropolitan-oopperan tuotannoissa 1990-luvun mittaan. Hän esitti siellä muun muassa neljästi Mimìn roolin (La bohème, Giacomo Puccini) ja osallistui kuuteen Fidelion (Ludwig van Beethoven) esitykseen. Yksi Beňačkován merkittävimmistä saavutuksista italialaisessa ohjelmistossa Yhdysvalloissa oli Desdemonan roolin tulkitseminen vuonna 1986 Los Angelesin oopperan esityksessä Giuseppe Verdin Otellosta, vastaesiintyjänä Plácido Domingo. Beňačková on tehnyt vierailevia esiintymisiä kansainvälisesti myös laajemmin, esimerkiksi Tokiossa ja Buenos Airesissa. Hän pääsi Vatikaaniin kutsuttuna laulamaan paavi Johannes Paavali II:lle, jonka myös tapasi henkilökohtaisesti.

Vuonna 2001 Beňačková esitti Brnon oopperassa Tapaus Makropulos -oopperan (Janáček) Emilia Martyn roolissa. Hän matkusti tuotannon mukana myös Ateenaan, mutta joutui perumaan toisen esityksen Brnossa, jossa olisi juhlistettu Jenůfan kantaesityksen satavuotisjuhlaa. Sopraano kävi läpi muutamien vuosien kriisivaiheen, joka aiheutui leskeksi jäämisestä ja äidin hyvin vaikeasta operaatiosta. Tämä johti taukoon laulamisesta. Beňačková jatkoi esiintymistä pitkälti konserttilaulajana, vaikka jatkoi samalla myös oopperaesiintymisiään. Konserttiohjelmistoon ovat kuuluneet muiden muassa Wesendonck Lieder (Wagner) ja Neljä viimeistä laulua (Strauss). Konserttilaulajana Beňačková on tulkinnut lisäksi Dvořákin, Janáčekin ja Gustav Mahlerin teoksia. Beňačková oli mukana Mahlerin synnyinpaikan restaurointihankkeessa Kalištěssa.

Beňačková on tehnyt uransa mittaan monia levytyksiä. Hän esimerkiksi levytti Supraphonille Václav Neumannin ja Tšekin filharmonisen orkesterin kanssa Rusalkan vuonna 1983. Hän myös esitti ja sittemmin levytti Peter Dvorskýn kanssa tunnetuimman slovakialaisoopperan, Eugen Suchoňin Krútňavan. Vuonna 1991 Beňačková levytti Dvořákin, Janáčekin ja Bohuslav Martinůin lauluja pianisti Rudolf Firkušnýn kanssa. Myös video- ja DVD-julkaisuina on tallennettu monia oopperaesityksiä, joissa Beňačková on ollut mukana. Näihin ovat kuuluneet tšekkiläisoopperoiden ohella muiden muassa Fidelio (Leonoren roolissa), Andrea Chénier (Umberto Giordano, Maddalenan roolissa), Faust (Charles Gounod, Margueriten roolissa) ja Mefistofele (Arrigo Boito).

Yksityiselämä

Beňačková oli naimisissa ensin pianisti Ľudovít Marcingerin kanssa ja solmi sitten uuden avioliiton näyttelijä Josef Čápin kanssa. Beňačková kasvatti Čápin kanssa yhdessä Gabriela-tyttären. Čáp kuoli vuonna 2001. Beňačkoválla on lapsenlapsia.

Palkintoja ja tunnustuksia

Beňačková oli Grammy-ehdokkaana vuonna 1993. Hän sai Kammersängerin-arvonimen Baijerista ja Itävallasta sekä Valkoisen kaksoisristin ritarikunnan arvon.

Vuonna 2008 Václav Klaus antoi Beňačkoválle Tšekin ansiomitalin toisessa luokassa. Vuonna 2019 Tšekin klassisen musiikin akatemia myönsi hänelle Antonín Dvořák -palkinnon.

Sopraanon mukaan on nimetty kansainvälinen Gabriela Beňačková -laulukilpailu.