Ero sivun ”Perustus” versioiden välillä

==Perustustyyppejä==

 

Heikoimmilla mailla käytetään paaluperustusta, jossa maahan lyödään tai kaivetaan puu-, teräs- tai betonipaaluja. Ne joko ulottuvat pehmeän kerroksen alla olevaan kantavaan kerrokseen tai muodostavat maaperän kanssa riittävän kitkan kannattamaan perustuksille tulevaa kuormaa.{{lähde}}

 

Kun maaperä on hieman kantavampaa, käytetään usein ns. reunavahvistettua laattaa. Siinä pohjapaine (maaperään kohdistuva rasitus) jakaantuu koko laatan alueelle, ja reunat paksunnetaan ottamaan vastaan seinille tulevia kuormia sekä antamaan laatan reunalle riittävä korkeus.

Reunavahvistettua laattaa voidaan käyttää myös kovemmilla maaperillä, kun ei haluta kaivaa kovin syvälle olemassa olevaan maaperään.{{lähde}}

 

[[File:Maanvarainen antura ja paikalla valettava perustus.jpg|thumb|Omakotitaloa varten asennettu maanvarainen antura]]

[[Antura]]- ja [[sokkeli]]perustuksessa on varsinaisen sokkelin alla antura, joka jakaa sokkelille tulevan kuorman laajemmalle alueelle, jolloin pohjapaine saadaan riittävän pieneksi. Anturat voidaan myös pienentää erillisiksi laatoiksi, joiden väliin asennetaan joko paikalla tehty tai elementtirakenteinen sokkelipalkki. Tätä tyyliä käytetään monissa hallirakennuksissa. Sokkeliin jätetään runsaasti tuuletusaukkoja, jotta maaperästä tuleva kosteus- ja radioaktiivinen [[Radon|radonkaasu]] eivät kulkeutuisi talon rakenteisiin. Tällainen [[alapohja|tuulettuva alapohja]] eli rossipohja on lähes yhtä turvallinen kuin pilariperustus.{{lähde}}

 

Pilariperustus on turvallisin ratkaisu asumisterveyden kannalta, koska se tehokkain tapa tuulettaa pois maaperästä tuleva kosteus ja radonkaasu. Pilariperustus rakennetaan siten, että maakaivantoon tai -kuoppiin laitetaan pienet anturat tai betonilaatat ja niiden päälle maanpinnasta ylös kohoavat betoni-, harkko- tai muut vastaavat pilarit, joiden päälle rakennus tulee ilmaan maanpinnasta.{{lähde}}