Ero sivun ”City pop” versioiden välillä

'''City pop''' ({{k-ja|シティ・ポップ, ''shitī poppu''}}) tarkoittaa [[J-pop|japanilaista popmusiikkia]], joka oli suosituinta 1970-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin. Tyylilaji ilmestyi Japanin kehittyessä suureksi taloudeksitalousmahdiksi. Se sai vaikutteita [[funk]]ista, [[soul (musiikki)|soulista]], [[disko (musiikinlaji)|diskosta]], [[loungemusiikki|loungesta]] sekä [[yacht rock]]ista. City popista kehittyneitä tyylilajeja ovat [[vaporwave]] ja [[future funk]].<ref name=Vice>{{Verkkoviite|osoite=https://www.vice.com/en/article/mbzabv/city-pop-guide-history-interview|nimeke=The Guide to Getting Into City Pop, Tokyo’s Lush 80s Nightlife Soundtrack|tekijä=Arcand, Rob; Goldner, Sam|julkaisu=Vice|ajankohta=2019-01-24|julkaisija=|viitattu=2021-09-04|ietf-kielikoodi=en}}</ref>

City pop oli optimistista musiikkia ja heijasti Japanin senaikaista kukoistavaa taloutta. [[taloudenJapanin hintakuplakuplatalous|TalouskuplanJapanin talouskuplan]] puhketessapuhjetessa 19801990-luvullaluvun vaihteessa myös city popin suosio loppui.

”City pop” -termiä pidetään mukautuvaisena. Muun muassa monet fanit väittelevät siitä, mikä on city popiapop -musiikkia ja mikä ei. Musiikkitoimittaja Yutaka Kimura kuvailee tyylilajia ”urbaaniksi popmusiikiksi niille, joilla on urbaani elämäntapa”.<ref name=Vice/> City pop kuvaileekin tyypillisesti kaupunkielämää. Japanin [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeinen [[populaarimusiikki]] voidaan jakaa laajassa mittakaavassa ”[[kayōkyoku]]un” ja ”länsimaalaistyyliseen musiikkiin”. City pop on yksi jälkimmäisen genreistä. Tyylillisesti city pop yhdistelee löyhästi japanilaisen populaarimusiikin aiempia suuntauksia.<ref name="leht1" />

City pop alkoi kehittymäänkehittyä 1970-luvulla. Tyylilajin juuret ovat [[new music]]issa, joka on [[The Band]]ilta, [[Bob Dylan]]ilta ja [[Lauren Canyon]]ilta vaikutteita saanutta [[folkrock]]ia. New musicia tekivät melkein kokonaan vain japaniksi laulavavialaulavavat artistejaartistit. Ennen 1970-lukua suurin osa japanilaisista [[rock]]artisteista lauloi englanniksi. City popin kehittivät useat new music -artistit, kuten [[Haruomi Hosono]] ja [[Shigeru Suzuki]]. Heitä pidetään ensimmäisenäensimmäisinä japaniksi laulavanalaulavina rockyhtyeenärockmuusikoina. Suzukin vuoden 1976 kappale ”Lady Pink Panther” on vuoden 2019 kokoelma-albumialbumin ''[[Pacific Breeze: Japanese City Pop, AOR and Boogie 1976–1986|Pacific BreezenBreeze]]'' vanhin kappale. Sitä voidaan pitää kahden eri tyylilajin välisenä siltana. Kappale on suurimmilta osin folkrockia, mutta siinä on myös [[bossa nova]] -rytmiä jousilla ja [[melodika]]lla soitettuja [[bossa nova]] -rytmejä.<ref name=RollingStone/>

Monet city popin suosituimmista artisteista olivat taitavia säveltäjiä ja tuottajia. Artistit kuten [[Tatsurō Yamashita]] ja [[Toshiki Kadomatsu]] sisällyttivät monimutkaisia sovituksia ja lauluntekotekniikoita kappaleisiinsa. Japanin talouden kukoistuksen takiaansiosta he saivat levy-yhtiön rahoitustaaiempaa helpommin, jolloinrahoitusta levy-yhtiöiltä: heillä oli varaa ostaa viimeisimmät äänityslaitteet ja he pystyivät antamaanluomaan city popille futuristisen äänensääänimaailman.<ref name=RollingStone>{{Verkkoviite|osoite=https://www.rollingstone.com/music/music-features/japanese-city-pop-returns-light-in-the-attic-compilation-pacific-breeze-822663/|nimeke=City Pop: Why Does the Soundtrack to Tokyo's Tech Boom Still Resonate?|tekijä=Blistein, Jon|julkaisu=Rolling Stone|ajankohta=2019-05-02|viitattu=2021-09-04|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref>

City pop oli Japanin suosituinta valtavirtamusiikkia 1970-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin. Monet city pop -artistit halusivat tulla maailmanlaajuisesti suosituiksi, mutta valtaosa ymmärsi ettei näin tulisi koskaan käymään. Monet japanilaiset, jotka varttuivat city popin kukoistuksen aikana, pitivät tyylilajia kliseisenä valtavirtamusiikkina ja kutsuivat sitä ”shitty popiksi” ([[englannin kieli|englantia]], [[suomen kieli|suomennettuna]] ''paskapop''). Kun 1980-luvun lopulla [[taloudenJapanin hintakuplakuplatalous|talouskupla]] puhkesi, myös city pop menetti suosionsa.<ref name=RollingStone/> City popin tilalle kehittyi urbaanimpi ''[[Shibuya-kei|Shibuya -kei]]'', eli ”’[[Shibuya]]-tyyli”tyyli’.<ref name="leht1">{{Kirjaviite|Tekijä=Lehtonen, Lasse|Nimeke=Japanilainen musiikki: Taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin|Vuosi=2019|Luku=|Sivu=279, 329|Selite=|Julkaisija=Gaudeamus|Isbn=978-952-345-010-3}}</ref>

2010-luvun alussa city pop herätti [[länsimaat|länsimaalaisten]] valtavirran ulkopuolista musiikkia tekevien artistien kiinnostuksen.<ref name=Vice/> Tyylilaji on inspiroinut useita [[vaporwave]]-artisteja kuten [[Yung Bae]], [[Saint Pepsi]] ja [[Luxury Elite]].<ref name=RollingStone/> Vaporwave-levy-yhtiönyhtiö [[Business Casual]]in omistaja John Zobele sanoi seuraavaa:<ref name=Vice/>
{{Sitaatti|Siinä[City popissa] on jotakin kiehtovaa ja viehättävää, kunkuin jokin tuntuutuntuisi tutulta mutta samaan aikaan vieraalta. [...] Kun ensimmäisen kerran löysin city popin, se olituntui kuin matkustaisimatkustaisin ajassa taaksepäin, laittaenlaittaisin TV:n päälle ja nähden vanhoja mainoksianäkisin toisesta maailmasta vanhoja mainoksia, myydenjoissa myydään samoja tuotemerkkejä ja kuluttajatuotteita mutta toisella tavalla kuin muistan.}}
[[Mariya Takeuchi]]n vuoden 1984 klassikkokappale ”[[Plastic Love]]” on suosittu nykyajan artistien ja yhtyeiden kuten [[Black Madonna]]n ja [[Gorillaz]]in keskuudessa.<ref name=Vice/> Vuonna 2020 city pop -artisti [[Miki Matsubara]]n vuoden 1979 kappale ”Mayonaka no Door / Stay With Me” nousi [[Spotify]]n senhetkisesti kuunnelluimmaksi kappaleeksi.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://pitchfork.com/features/article/the-endless-life-cycle-of-japanese-city-pop/|nimeke=The Endless Life Cycle of Japanese City Pop|tekijä=Zhang, Cat|julkaisu=Pitchfork|ajankohta=2021-02-24|viitattu=2021-09-04|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref>