Ero sivun ”Audrey Hepburn” versioiden välillä

=== Perhetausta ===

 

 

Van Heemstralla oli kaksi lasta edellisestä avioliitostaan Hendrik Gustaaf Adolf Quarles van Uffordin kanssa: Arnoud Robert Alexander (tunnettiin nimellä Alex; 1920–1979) ja Ian Edgar Bruce (1924–2010). Van Heemstra oli eronnut miehestään 1925. Van Ufford matkusti [[San Francisco]]on, jossa hän meni uusiin naimisiin. Ella van Heemstra jäi Alankomaihin kahden poikansa kanssa.<ref>Spoto 2006, s. 16.</ref> Tavatessaan Joseph Rustonin tämä oli vielä naimisissa hollantilaisen Cornelia Bisschopin kanssa, ja pari eli täysin vaimon perintöomaisuuden varassa. Van Heemstran ja Rustonin ystävyys syveni, ja he avioituivat 7.&nbsp;syyskuuta 1926. Liitto kuitenkin alkoi rakoilla pian, kun Ellalle paljastui Josephin saamaton asenne työntekoa kohtaan. Hän itse työskenteli konttoristina elättääkseen itsensä ja poikansa. Jotkut Hepburnin elämäkerturit ovat nimittäneet hänen isäänsä [[irlanti]]laiseksi pankkiiriksi; todellisuudessa Ruston ei ollut kumpaakaan vaan oli suurimman osan elämästään työttömänä.<ref>Spoto 2006, s. 17, 18.</ref>

Audreyn vanhempien avioliitto alkoi rapistua 1930-luvun puolivälissä, isän etääntyessä yhä enemmän perheestään. Audreyn lapsuus koki kovan kolauksen, kun hänen isänsä jätti perheen lopullisesti toukokuussa 1935. Joseph sai tyttärensä tapaamisoikeuden mutta tapasi Audreya vain muutaman kerran tämän kouluvuosina. Hepburn löysi isänsä uudelleen [[Dublin]]ista 1960-luvulla [[Punainen Risti|Punaisen Ristin]] kautta. Vaikka heidän välinsä jäivät etäisiksi, Hepburn kirjoitti isälleen säännöllisesti ja antoi taloudellista tukea aina tämän kuolemaan saakka.<ref>Spoto 2006, s. 23, 24, 205.</ref><ref name="Ferrer2015" />

 

 

=== Sotavuodet ===

[[Alankomaiden valtaus|Alankomaiden natsimiehityksestä]] sodan päättymiseen asti Audrey käytti koulussa nimeä Edda van Heemstra, koska hänen äitinsä halusi suojella tytärtään joutumasta englantilaisen taustansa takia vaikeuksiin saksalaisten kanssa. Hänen velipuolensa Alex katosi vuonna 1941 paettuaan sotavankeudesta ja piileskeli sodan päättymiseen asti. Ian toimi [[vastarintaliike|vastarintaliikkeessä]], minkä vuoksi hänet lähetettiin pakkotyöhön Saksaan, eikä perhe tiennyt hänen olinpaikkaansa. Hän palasi kotiin pian veljensä jälkeen.<ref>Spoto 2006, s. 33, 41.</ref> Audreyn eno puolestaan teloitettiin kostona vastarintaliikkeen tuhotöistä. Tapahtuman jälkeen Ella van Heemstra alkoi toimia aktiivisesti liikkeen jäsenenä: hän tarjosi muun muassa laskuvarjosotilaalle piilopaikan kellaristaan.<ref name="IS2019" /><ref name="Guardian2011" />

 

 

Audreyn lapsuudenympäristö oli monikielinen, minkä ansiosta hänen puhemelodiansa oli omaa luokkaansa eikä verrattavissa tunnettuihin murteisiin. Hän puhui tyttökouluvuosinaan [[englannin kieli|englantia]] ja Alankomaissa asuessaan ainoastaan [[hollannin kieli|hollantia]]. Varhaisvuosinaan Belgiassa hän oppi [[ranskan kieli|ranskaa]] ja sotavuosina [[saksan kieli|saksaa]]. Aviopuolisoidensa kautta Hepburn osasi myöhemmin sujuvasti myös [[italian kieli|italiaa]] ja [[espanjan kieli|espanjaa]].<ref>Spoto 2006, s. 31.</ref><ref name="Quora2017" />

Yhtyeenjohtaja [[Ray Ventura]] lainasi keväällä 1951 Hepburnin ABPC:ltä [[Ranskan Riviera]]lla kuvattuun musiikkikomediaan ''[[Monte Carlon lemmikki]]''. Nopeasti ja pienellä budjetilla tehdyssä tuotannossa hänen oli työskenneltävä kahden käsikirjoituksen, ohjaajan ja näyttelijäkaartin parissa. Elokuva tehtiin sekä englanniksi että ranskaksi, ja ranskantaitoisena Hepburn oli näyttelijöistä ainoa, joka esiintyi molemmissa versioissa. Hän esitti pienehkössä roolissa kuuluisaa näyttelijätärtä, joka on kadottanut lapsensa. Kriitikot arvioivat elokuvan väkinäiseksi ja järjettömäksi.<ref>Spoto 2006, s. 65.</ref> Kun Hepburn oli [[Monaco]]ssa kuvaamassa elokuvan erästä kohtausta, hän kiinnitti paikalle sattuneen kirjailijan [[Colette]]n huomion. Tämä piti Hepburnia täydellisenä valintana parhaillaan [[Broadway (teatteri)|Broadwaylle]] sovitettavan novellinsa ''Gigin'' nimirooliin. Colette suositteli Hepburnia näytelmän käsikirjoittajille [[Gilbert Miller]]ille ja [[Anita Loos]]ille, ja lopputuloksena Hepburn sai Gigin osan.<ref>Spoto 2006, s. 66–69.</ref>

 

 

Hepburn matkusti lokakuussa 1951 yksin laivalla [[New York]]iin ''Gigi''-näytelmää varten. Näytelmäharjoituksissa hänelle muodostui erittäin läheiseksi näyttelijä [[Cathleen Nesbitt]], joka esitti Gigin tätiä. Nesbittin avulla hän sai paranneltua ilmaisutapaansa ja äänenkäyttöään. Ensi-illan alla 23.&nbsp;marraskuuta 1951 Hepburn kärsi kovasta ramppikuumeesta ja takelteli repliikeissään, mutta onnistui tosipaikan tullen, ja Gigin rooli teki hänestä tähden yhdessä yössä. Kriitikot suhtautuivat itse näytelmään laimeasti, mutta Hepburn sai paljon tunnustusta ja näytelmää esitettiin seuraavaan toukokuuhun asti 219&nbsp;kertaa. Saamastaan kiitoksesta huolimatta Hepburn oli hyvin itsekriittinen ja oli harvoin tyytyväinen omaan työhönsä. Hän tunsi samanlaista epävarmuutta koko elämänsä ajan.<ref>Spoto 2006, s. 74–78.</ref><ref name="Guardian2011" />