Ero sivun ”Somertonin mies” versioiden välillä

2 merkkiä poistettu ,  3 kuukautta sitten
p
 
==Tutkinta jatkuu==
 
Tammikuun 14. tammikuuta 1949 Adelaiden rautatieaseman säilytystilasta löydettiin ruskea matkalaukku, joka oli jätetty sinne edellisen vuoden marraskuun 30. päivä kello yksitoista. Laukun merkki oli poistettu, ja sen sisältö ei tarjonnut hyödyllisiä viitteitä miehen henkilöllisyydestä.
 
====Laukun sisältö====
Poliisi otti yhteyttä paikallisiin [[kirjastonhoitaja|kirjastonhoitajiin]] selvittääkseen viestin tarkoituksen. Teksti oli [[Persia|persiaa]], tarkoitti loppua (tarkemmin sanoen "loppunut" tai "se on loppu"), ja oli [[Omar Khaijam|Omar Khaijamin]] 1100-luvulla kirjoittaman runoteoksen ''Rubaiyatin'' viimeinen lause. Pala oli revitty suoraan itse kirjasta, jonka painos oli hyvin harvinainen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.eleceng.adelaide.edu.au/personal/dabbott/wiki/index.php/List_of_facts_on_the_Taman_Shud_Case_that_are_often_misreported | Nimeke = List of facts on the Taman Shud Case that are often misreported | Julkaisupaikka = Adelaiden Yliopiston nettisivut (adelaide.edu.au) | Viitattu = 25.9.2016 | Kieli {{en}} }} </ref>
 
Heinäkuussa 1949, kuukausi ruumiin hautaan laskemisen jälkeen glenelgiläinen mies ilmoittautui poliisille ja kertoi löytäneensä edellisen joulukuun alussa autonsa penkiltä RhubaiyatinRubaiyatin runoteoksen. Mies muisteli kirjan löytyneen juuri marras-joulukuun taitteessa. Hän uskoi sen silloin kuuluvan veljelleen ja siirsi kirjan suurempia pohtimatta hansikaslokeroon. Autoaan mies säilytti tavallisesti vain muutaman sadan metrin päässä Somertonin rannasta. Nähtyään lehtiartikkelin mysteeristä mies tutki kirjaa tarkemmin ja huomasi viimeisen sivun puuttuvan.
 
Takakannesta löytyi oitis puhelinnumero ja tarkempien tutkimusten myötä suurennuslasin avulla myös hyvin haaleaa kirjoitusta.
 
Puhelinnumero yhdistettiin pian Somertonin rannan läheisyydessä asuvaan nuoreen naiseen, josta oli pitkään yleisesti tiedossa vain lempinimi Jestyn. (hänenHänen tyttärensä astuttua julkisuuteen 2013 hänen tiedetään olleen oikealta nimeltään Jessica "Jo" Johnson). Nainen myönsi vastahakoisesti antaneensa sodan aikana kyseisen teoksen lahjaksi miehelle nimeltä Alfred Boxall. Vastahakoisuuden syyksi epäiltiin tilanteen kiusallisuutta, sillä Jestyn asui tapahtumien hetkellä tulevan aviomiehensä kanssa.
 
Tutkijat uskoivat jo selvittäneensä ruumiin henkilöllisyyden, mutta Albert Boxall olikin yhä hengissä. Lisäksi hänellä oli hallussaan Jestynin hänelle antama kappale teoksesta, jonka viimeinen sivu oli yhä paikoillaan.
Kun Jestyniin osoittava tutkintasuunta osoittautui vesiperäksi, alkoi poliisi tutkia haaleaa [[Koodi|koodiviestiä]]. Ultraviolettivalon alla paperilla saattoi erottaa viisi riviä kirjaimia, joista kolme ensimmäistä oli erotettu kahdesta viimeisestä kahdella viivalla, joiden päälle oltiin vedetty ruksi. Viesti julkaistiin sanomalehdissä, sillä kaikki apu oli tarpeen pientä tekstipätkää auki koodatessa. Kukaan ei kuitenkaan onnistunut ratkaisemaan arvoitusta, ja Australian [[merivoimat|merivoimien]] [[tiedustelupalvelu]] julisti koodin rikkomattomaksi. Lausunnossaan he päättelivät kirjainten toistuvuuden perusteella koodin sopivan kuitenkin parhaiten englannin kieleen sekä epäilivät tekstin olleen mahdollisesti pätkä runosta.
 
Etelä-Australian kuolinsyytutkimuslaitos julkaisi vuonna 1958 lopullisen raporttinsa, jossa kerrottiin, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä kuka mies oli, kuinka hän kuoli ja mikä oli kuoleman syy.<ref>{{Verkkoviite | osoite = http://www.smithsonianmag.com/history/the-body-on-somerton-beach-50795611/?no-ist | nimeke = The Body on the Somerton Beach| tekijä = Dash, Mike | ajankohta =12.8.2011 | julkaisupaikka = thesmithsonianmag.com| julkaisija = The Smithsonian | viitattu = 28.2.2016| kieli = {{en}} }}</ref>
 
==Muuta==
5 425

muokkausta