Ero sivun ”Ainola” versioiden välillä

Ainolan rakentaminen alkoi heti vuonna 1903. Rakennusmestarina toimi Juhani Ahon suosittelema Rikhard Laine. Työt sujuivat nopeasti, ja alakerta valmistui asumiskuntoon vuonna 1904, jolloin Sibeliukset muuttivat myös sinne.<ref name="ainolaarkkitehtuuri"/><ref>Freese, s. 11.</ref> Yläkerta valmistui vuonna 1911, ja sinne tulivat muun muassa Sibeliusten makuuhuone ja Jeanin uusi työhuone. Alakerran ruokasali ja entisen työhuoneen välille puhkaistiin samaan aikaan leveä aukko, jonka myötä sisätiloihin tuli lisää avaruutta. Rakennukseen tehtiin myös lautaverhous, joka oli ollut Sonckin alkuperäinen suunnitelmakin. Päärakennuksen keittiötä laajennettinlaajennettiin vuonna 1915, ja alakerran lastenhuone muutettiin vuonna 1935 kirjastoksi. Muutossuunnitelman oli tehnyt Sibeliuksen vävy, arkkitehti [[Aulis Blomstedt]].<ref name="ainolaarkkitehtuuri"/>

Sibeliusten tontti oli alkujaan suhteellisen pieni, eikä viljelyskelpoista maata ollut juurikaan. Sibeliuksen halusivat kuitenkin puutarhan, jota alettiin istuttamaan heti keväällä 1905. Aino Sibelius vastaivastasi myös puutarhan suunnitelustasuunnittelusta. Kasvimaa laajeni vuosien varrella, ja laajimmillaan sitä oli 1930–1940-luvuilla puoli hehtaaria.<ref>Freese, s. 15–16.</ref> Ainolan tontti suureni neljään otteeseen, viimeisempänä alueen itäinen osa ostettiin 1936 [[E. N. Setälä]]n kuolinpesän konkurssihallinnolta.<ref name="ainolametsä">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ainola.fi/elementor-2178/| Nimeke = Ainolan alue ja metsä| Julkaisija = Ainola| Viitattu = 17.8.2021}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sibelius.fi/suomi/ainola/ainolan_maa-alueet.html| Nimeke = Ainolan maa-alueet|Julkaisu = Sibelius.fi | Viitattu = 9.8.2021}}</ref>

Jean Sibelius kuoli syyskuussa 1957. Aino Sibelius asui Ainolassa 12 vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Viimeiset elinkuukaudet hän joutui kuitenkin sairauden takia olemaan [[Mehiläisen sairaala]]ssa.<ref name="sibeliusfi">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sibelius.fi/suomi/ainola/ainolan_asukkaat_aino_sibelius.html | Nimeke = Aino Sibelius (1871-1969) |Julkaisu = Sibelius.fi | Viitattu = 9.8.2021}}</ref> Sibeliukset on haudattu kotinsa puutarhaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sibelius.fi/suomi/ainola/ainola_pihapiiri.html | Nimeke = Ainolan pihapiiri| Julkaisu = Sibelius.fi |Julkaisija = Helsingin Suomalainen Klubi | Viitattu = 25.7.2014 }}</ref> Sibeliuksen tyttäret, Eva, [[Ruth Snellman|Ruth]], Katarina, Margareta ja Heidi myivät Ainolan [[Suomi|Suomen]] valtiolle maaliskuussa 1972. Ainolasäätiö perustettiin samana vuonna hoitamaan rakennuksia ja ylläpitämään perustettavaa kotimuseota. Museota varten rakennettiin portin lähelle huoltorakennus. Museo avattiin kesällä 1974.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Bonsdorff, Lena von | Nimeke=Roger Lindberg: Mentori, mesenaatti, musiikkikauppias | Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija=Schildts & Söderströms | Vuosi=2012 | Isbn=978-951-52-2974-8 | Selite=(Mentor, mecenat, musikhandlare: Invandrarättlingen Roger Lindberg blir Mr Music of Finland, 2012.) Käsikirjoituksesta suomentanut Sirpa Hietanen | Sivu=332–333 }}</ref><ref name="kyppiainola"/>

Ainolan rakennuksia kunnotettiinkunnostettiin [[Museovirasto]]n valvonnassa 1980-luvun puolivälissä. Kunnostusten pääsuunnittelija oli Sibeliusten tyttärenpoika, arkkitehti [[Severi Blomstedt]]. Tuolloin pihan [[salaoja]]t kunnostettiin ja aita ja portit uusittiin. Museo siirtyi vuonna 1999 Museovirastolle. Rakennuksia on sen jälkeen kunnostettu 2000- ja 2010-luvuilla.<ref name="kyppiainola"/> [[Senaatti-kiinteistöt|Senaatti-kiinteistöille]] museo siirtyi vuonna 2014.<ref>Freese, s. 5.</ref>

Ainolan päärakennus on etelään laskevalla rinteellä, ja siihen kuuluu kallioon louhittu kellari. [[Hirsi]]runko on kaksikerroksinen, ja se on [[Salvos|salvottu]] tasanurkille. Hirsien pinta on [[Piilukirves|piiluttu]].<ref name="kyppiainola">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200062| Nimeke = Rakennusperintökohde: Ainola| Julkaisu = KulttuurimypäristönKulttuuriympäristön palveluikkuna| Julkaisija = Museovirasto| Viitattu = 17.8.2021}}</ref> Ainolan päärakennus poikkeaa jonkin verran Sonckin aiemmista hirsihuviloista, joihin otettiin mallia kansanrakentamisesta. Ainolassa perinteisiin rakennustyyleihin on viittauksia vain länsipuolen ja eteläpäädyn salvotuissa parvekkeissa ja niiden luhtimaisissa aukotuksissa. Selkeitä jugend-vaikutteita näkyy erikokoisissa, ruudutetuissa ikkunoissa, niiden tummanvihreissä vuorilaudoissa ja monimuotoisessa katossa.<ref name="ainolaarkkitehtuuri"/>

Huoltorakennus valmistui vuonna 1974, ja sen suunnitteli Aulis Blomstedt. Ainolasäätiö raekennuttirakennutti sen museon asiakaspalveluja ja talonmiehen asuntoa varten. Se edustaa modernia arkkitehtuuria, eikä sitä ollut tarkoituskaan liittää vanhojen rakennusten muotokieleen. Huoltorakennuksen asuinkäyttö päättyi vuonna 2006, ja asuinhuoneet muutettiin 2010-luvun alussa museokäyttöön.<ref name="kyppiainola"/>

Ainolan tontti on noin neljän hehtaarin laajuinen, ja sen lounaisosassa on laaja puutarha, kun taas itäosa on luonnontilaista sekametsää.<ref name="ainolametsä"/> Aino Sibeliuksen perustama ja hoitama puutarha on sovitettu päärakennuksen edestä laskevaan aurinkoiseen etelärinteeseen. Puutarha sovitettiin luonnonmukaiseen maastoon, ja sinne tuotiin taimilavoja ja istutettiin hedelmäpuita, marjapensaita, juuremaita ja kukkamaita.<ref name="kyppiainola"/> Puutarhan etelänurkassa oli myös kasvihuone tomaatteja varten. Eteläosassa on myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta, jonka paaden suunnitteli Aulis Blomstedt.<ref name="ainolaarkkitehtuuri">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ainola.fi/ainolan-arkkitehtuuri/| Nimeke = Ainolan arkkitehtuuri| Julkaisija = Ainola| Viitattu = 17.8.2021}}</ref> Aino Sibeliuksen istuttamista omenapuista ja marjapensaista on jäljellä vielä osa, mutta kukkatarha ja sen käytävät ovat Ainon suunnittelemassa muodossa.<ref name="kyppiainola186400001">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjhoito/read/asp/r_alue_det.aspx?ALUE_ID=186400001| Nimeke = Hoidetut kulttuurimypäristökohteetkulttuuriympäristökohteet: Ainola| Julkaisu = Kulttuurimypäristön palveluikkuna| Julkaisija = Museovirasto| Viitattu = 17.8.2021}}</ref>

Vuonna 2017 tehdyn luontoselvityksen mukaan Ainolan metsä on kehittynyt rauhassa eteläsuomalaisittain jopa varsin poikkeukselliseksi. Siellä on huomattavasti enenmmänenemmän [[Lahopuu|lahopuita]] kuin [[talousmetsä|talousmetsissä]]. Merkittävä osa metsästä rajattiin arvokkaana luontotyppikohteena. Sieltä löydettiin selvityksessä paikallisesti arvokkaita [[kellotalvikki|kellotalvikin]] ja [[Valkolehdokki|valkolehdokin]] esiintymiä. Ainola on myös kokonaisuudessa merkittävä lepakoiden ruokailualue, ja siellä on varsin runsas ja monipuolinen linnusto.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.senaatti.fi/app/uploads/2017/10/2017_Faunatica_Järvenpään-Ainolan-luontoselvitykset-vuonna-2017.pdf| Nimeke = Järvenpään Ainolan luontoselvitykset vuonna 2017| Tekijä = Manninen, E., Heinonen, M., Vasko, V., Nupponen, K. & Nieminen, M| Tiedostomuoto = PDF| Ajankohta = 2017| Julkaisija = Faunatica| Viitattu = 17.8.2021 | Kieli = }}</ref>

Ainola toimii kotimuseona. Museokokonaisuuteen kuuluu päärakennus, talousrakennukset, sauna sekä sen puutarha ja metsä. Museotoiminnasta vastaa Ainolasäätiö, jonka perustajia olivat [[Suomen opetusministeriö|opetusministeriö]], [[Sibelius-seura]] sekä Aino ja Jean Sibeliuksen omaiset. Säätiö pyrkii säilyttämään kodin mahdollisimman muuttumattomana ja sellaisena kuin se Sibeliusten eläessäneläessä oli. Säätiö vaalii myös Sibeliusten muistoa ja heidän hautaansa. Ainolaa ja sen asioita hoitaa [[säädekirja]]n mukaan kahdeksanhenkinen hallitus. Ainolasäätiö kutsuu hallitukseen 3–4 jäsentä, Museovirasto ja Sibelius-seura kaksi jäsentä kumpikin sekä Järvenpään kaupunki yhden.<ref name="museona">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ainola.fi/ainola-museona_ainolasaatio/| Nimeke = Ainola museona| Julkaisija = Ainola| Viitattu = 17.8.2021}}</ref>