Ero sivun ”Kreikkalainen ja roomalainen Egypti” versioiden välillä

Keisari [[Nero]]n hallituskaudesta eteenpäin Egypti sai kokea vuosisadan kestävän nousukauden, mutta [[Marcus Aurelius|Marcus Aureliuksen]] aikana korkea verotus sai egyptiläiset kapinoimaan. Vuonna [[175]] [[Avidius Cassius]] julistautui vastakeisariksi Egyptissä, mutta hänet syrjäytettiin, kun kuultiin Marcus Aureliuksen olevan matkalla häntä kukistamaan. Vuonna [[193]] [[Pescennius Niger]] julistautui keisariksi Syyriassa ja sai Egyptin pian valtaansa, mutta [[Septimius Severus]] kukisti hänet pian. [[Caracalla]] antoi egyptiläisille, kuten muillekin valtakunnan vapaasyntyisille asukkaille, Rooman kansalaisoikeudet vuonna [[212]].

 

 

Suurimpia muutoksia Egyptissä roomalaiskaudella oli [[kristinusko]]n saapuminen maahan 100-luvulla. Ajoittaisista vainoista huolimatta kristinusko levisi aluksi Aleksandrian juutalaisten keskuudesta kreikkalaisille ja heidän kauttaan egyptiläisille. Vuoden 200 tienoilla Aleksandriasta oli tullut yksi kristinuskon tärkeimmistä paikoista ja teologian keskus; tärkeitä hahmoja tässä olivat mm. [[Origenes]], [[Klemens Aleksandrialainen]] sekä [[Athanasios Suuri]]. Kristinusko alkoi täyttää muinaisuskon rapautumisen luomaa hengellistä tyhjiötä. Kristinuskon sanoma vetosi etenkin kovia kokeneeseen maalaisväestöön. Vuonna [[312]] [[Konstantinus Suuri]] julisti kristinuskon yhdeksi valtion hyväksymistä uskonnoista. 300-luvulla Egyptissä levisi [[areiolaisuus|areiolaisuudeksi]] tunnettu kristinuskon suuntaus, joka kiellettiin Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna [[325]]. Tämä johti mellakoihin ja kapinoihin Egyptissä.