Ero sivun ”Lyydiläiset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo |
Kansallispäivä |
||
Rivi 47:
Vielä 1900-luvun alussa lyydin kielen puhujamäärä oli noin 10 000 henkeä, ja se jakautui viiteen eri päämurteeseen, joista 1940-luvun jälkeen oli jäljellä enää kolme. Nämä kolme elävää [[murre]]tta ovat järvilyydi (pohjoismurteet), jokilyydi (keskimurteet) ja metsälyydi ([[Kuujärvi|Kuujärven]] lyydiläismurre). Kuolleita ovat Sakilan (Järventakuisen) murre sekä Petroskoinlahden pohjoisrannalla puhuttu Lohmojan murre.<ref name=":2">{{Verkkoviite|osoite=http://lyydi.net/?page_id=54|nimeke=Lyydien alkuperä|julkaisu=lyydi.net|viitattu=2016-06-18}}</ref> Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen lyydiläiset ovat kokeneet painostusta, ja heitä on lähetetty esimerkiksi pakkotyöhön.Tämä on hankaloittanut merkittävästi heidän kulttuurinsa ja kielensä säilymistä [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] ja Venäjällä.<ref name=":6">{{Lehtiviite|Tekijä=Paalanen Leena|Otsikko=Kard’al it’kob – Karjala itkee|Julkaisu=Lüüdilaine|Ajankohta=2006|Julkaisija=Lyydiläinen Seura ry}}</ref><ref name=":9">{{Lehtiviite|Tekijä=Matfijan D'oššin Väinö|Otsikko=Matfijan D'oššin Väinön seminarpagin|Julkaisu=Lüüdilaine|Ajankohta=2007|Julkaisija=Lyydiäinen Seura ry}}</ref>
Kuten kaikilla itämerensuomalaisilla kansoilla, siitä huolimatta, että lyydiläiset ovat kääntyneet kristinuskoon, he ovat säilyttäneet monia tapoja ja uskomuksia, jotka periytyvät heille heidän esi-isiensä harjoittamasta muinaisuskosta ja shamanismista. Lyydiläisten muinaisuskossa on erittäin paljon samoja piirteitä verrattuna muiden [[Suomalainen muinaisusko|itämerensuomalaisten kansojen muinaisuskoon]]. Esikristillisen ajan jälkeen lyydiläiset ovat harjoittaneet [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksisen]]
== Historia ==
| |||