Ero sivun ”Nestetuikelaskenta” versioiden välillä

Nestetuikelaskenta on radioaktiivisen aktiivisuuden mittausmenetelmä, jossa radioaktiivinen näyte sekoitetaan nestetuikeaineen kanssa ja lasketaan tuikeaineesta lähtevät fotonit. Nestetuikelaskentaa käytetään yleisimmin [[Beetasäteily|beeta]]- ja [[Alfasäteily|alfa]]-aktiivisten aineiden määrittämiseen (esimerkiksi ³H ja ¹⁴C), mutta sitä voidaan käyttää myös pienenergisten [[Gammasäteily|gammasäteilijöiden]] ja [[Röntgensäteily|röntgensäteilijöiden]] havainnointiin. Nestetuikelaskentaa käytetään erityisesti hyväksi biokemiassa ja sairaaloissa, mutta myös ympäristönäytteitä analysoitaessa. Nestetuikeilmiö perustuu ionisoivan säteilyn aiheuttamien viritystilojen purkautumiseen tietyssä orgaanisissa yhdisteissä, esimerkiksi [[Antraseeni|antraseenissa]] (C₁₄H₁₀). Viritystilan purkautuessa muodostuu fotoneita, joka mitataan [[Valomonistinputki|valomonistinputkella]]. Huolellinen näytteen valmistus on nestetuikelaskennassakin tärkeää. Näyte saatetaan usein liuosmuotoon, jolloin energian siirtyminen näytteestä tuikeaineelle on tehokkainta, mutta myös kiinteitä näytteitä voidaan mitata.