Ero sivun ”Ionisaatiokammio” versioiden välillä

Ionisaatiokammio on muodoltaan tavallisesti joko sylinterimäinen tai suorakulmainen, joka on täytetty kaasulla.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Gopal B. Saha| Nimeke = Physics and Radiobiology of Nuclear Medicine| Kappale = | Sivu =81| Selite = | Julkaisija = Springer | Vuosi = 2012| Tunniste = ISBN 9781461440116| Viitattu = 8.12.2012| Kieli ={{en}}}}</ref> Sylinterinmallisessa ilmaisimessa seinämä on katodi ja keskellä on anodilanka. Anodin ja katodin välille on synnytetty oikeansuuruinen jännite, jotta ilmaisin toimii halutulla tavalla. Jännitteen on oltava riittävän suuri ja toisaalta jännite ei saa olla liian suuri. Pienillä keräysjännitteen arvoilla osa syntyneistä positiivisista ja negatiivisista ioneista ehtii yhtyä uudelleen neutraaleiksi atomeiksi eli rekombinoitua ennen saapumista elektrodeille. Keräysjännitteen pitää olla tarpeeksi suuri, niin että käytännöllisesti katsoen kaikki varaukset saadaan kerättyä ennen rekombinaatiota. Keräysjännitteen nostaminen lisää ionien ja erityisesti elektronien energiaa tarpeeksi, ne alkavat aiheuttaa lisää ionisaatiota törmäillessään kaasumolekyyleihin. Syntyneet uudet elektronit kiihtyvät myös sähkökentässä ja lisäävät edelleen ionisaatiota. Seurauksena on elektronivyöry, joka loppuu vasta, kun kaikki vapaat elektronit ovat kulkeutuneet anodille.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.stuk.fi/documents/12547/494524/kirja1_4.pdf/3f6c3115-afa3-4b1e-9fb6-8cba27fb2a1a|nimeke=Säteilyn ilmaisimet|tekijä=Seppo Klemola|ajankohta=2002|julkaisija=Säteilyturvakeskus|viitattu=09.08.2021}}</ref>

 

 

Ionisaatiokammion huono puoli on se, ettei ilmaisin kykene erottamaan samaan aikaan saapuneita hiukkasia. Ionisaatiokammiolla on myös heikko aikaresoluutio, sillä se ei pysty havaitsemaan kahta perättäistä hiukkasta, jos ne saapuvat alle millisekuntien aikavälillä.<ref name="sharma"/>