Ero sivun ”B12-vitamiini” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh
+2017 saanti, https, turha kuva pois (Cohemin sis. hydroksokobalamiinia, josta on artikkelissaan jo kuva tästä aineesta jauheena)
Rivi 26:
|valmisteen_antotapa=Nieltynä; nenäsuihkeena; pistoksena lihakseen, ihon alle tai verenkiertoon<ref name=o/>
}}
[[Kuva:B12 vitamin ampoules.jpg|thumb|B12–vitamiini ampulleja]]
'''B<sub>12</sub>-vitamiinit''' ovat [[Vitamiini|vitamiineja]] ja ryhmä [[Substituentti|substituoidun]] [[korriini]]renkaan ja [[5,6-dimetyylibentsimidatsoli]]n [[nukleotidi|ribonukleotidin]] muodostamia aineita, joissa renkaan keskelle on kuudesta kohtaa [[oktaedri]]sesti sitoutunut [[koboltti]]-[[ioni]]. Ioniin sitoutunut kuudes ryhmä eli [[Ligandi (kemia)|ligandi]] vaihtelee ja kaikkia tämän rakenteen omaavia aineita sanotaan '''kobalamiineiksi''', vaikka ne eivät toimisi [[Vitamiini|vitamiineina]]. Eri kobalamiineja on luonnossa yli 20, joista osa ei kuitenkaan toimi eläimillä B<sub>12</sub>-vitamiinina tai ne imeytyvät huonosti. [[Syanokobalamiini]] on yleisin [[lisäravintoaine]]isiin lisätty B<sub>12</sub>-vitamiini, mutta sitä ei juuri ole luonnossa.<ref name=C>{{Kirjaviite|Tekijä=B Caballero et al|Nimeke=Encyclopedia of food sciences and nutrition|Vuosi=2003|Sivu=1419–1426|Selite=2. painos|Julkaisija=Academic Press|Isbn=9780122270550|www=https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/B012227055X002571}}</ref>
 
''Oheisen tietolaatikon tiedot ovat syanokobalamiinille''.
 
B<sub>12</sub>-vitamiinia esiintyy lähinnä eläinkunnan tuotteissa,<ref name="f" />, ja sitä voi kertyä ylimäärin joidenkin [[eliö]]iden kudoksiin. Ihmisten B<sub>12</sub>-varastot kestävät noin 3–5&nbsp;vuotta.<ref name=J>Combs, s. 474, 477</ref>
 
B<sub>12</sub>:tä tuottavat vain tietyt [[bakteerit]] ja [[arkit]] aerobisesti tai anaerobisesti omiin tarpeisiinsa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=H Fang, J Kang, D Zhang|Otsikko=Microbial production of vitamin B12: a review and future perspectives|Julkaisu=Microbial Cell Factories|Ajankohta=2017|Vuosikerta=4|Numero=16|Pmid=28137297|Doi=10.1186/s12934-017-0631-y|Issn=1475-2859|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5282855/}}</ref> Useimmat [[aitotumaiset]], joihin myös ihmiset ja kaikki muut [[eläimet]] kuuluvat, eivät tuota B<sub>12</sub>:tä, mutta tarvitsevat sitä elääkseen. Poikkeuksena ovat tietyt [[levä]]t, jotka muuntavat [[syanobakteeri]]en tuottamaa [[pseudokobalamiini]]a paitsi itsellään myös eläimilläkin vitamiinitoimintoiseksi B<sub>12</sub>:ksi. [[Kasvit]] ja [[sienet]] eivät tarvitse tai tuota B<sub>12</sub>:tä.<ref name=K>{{Lehtiviite|Tekijä=A Grossman|Otsikko=Nutrient acquisition: the generation of bioactive vitamin B12 by microalgae|Julkaisu=Current biology|Ajankohta=2016|Vuosikerta=26|Numero=8|Sivut=R319–R321|Pmid=27115686|Doi=10.1016/j.cub.2016.02.047|Issn=0960-9822|www=https://www.cell.com/current-biology/pdf/S0960-9822(16)30129-4.pdf}}</ref> [[Nauta|Nautojen]] ja monien muiden [[Märehtijät|märehtijöiden]] [[pötsi]]mikrobit tuottavat kylliksi B<sub>12</sub>:tä eläimen tarpeeseen, mutta mikrobisynteesi riippuu eläimen koboltin ravintosaannista.<ref name=f/>
 
==Suositukset ja saanti==
6–65-vuotiaan tulisi joka vuorokausi saada B<sub>12</sub>-vitamiinia keskimäärin 1,6&nbsp; mikrogrammaa (µg), jos hänen energiatarpeensa on 2&nbsp;000 [[Kalori|kilokaloria]] vuorokaudessa. Tämä suositus ja alla olevan taulukon arvot ovat Suomen [[Valtion ravitsemusneuvottelukunta|valtion ravitsemusneuvottelukunnan]] [[Ravitsemussuositukset|ravitsemussuosituksia]]. Neuvottelukunta ei ole määrittänyt sitä, että ovatko B<sub>12</sub>-suositusten massat (µg) esimerkiksi syanokobalamiinina tai jonain muuna B<sub>12</sub>-muotona.<ref name=I>{{Kirjaviite|Nimeke=Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014|Vuosi=2018|Sivu=49, 51|Selite=5. painos|Julkaisija=Valtion ravitsemusneuvottelukunta|Isbn=9789524538015|www=https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf}}</ref> Muotojen keskinäiset [[moolimassa]]t ovat kuitenkin usein hyvin samanlaiset.<ref name=B/>
{|class="wikitable"
|+
Rivi 68 ⟶ 67:
|colspan="3"|a: [[Äidinmaito]] tai [[äidinmaidonkorvike]] tyydyttää alle 6 kk ikäisten ravinnetarpeet.
|}
Vuonna 2017 tarkasteltiin 18–74-vuotiaiden suomalaisten ravitsemusta. Tuolloin miehet saivat "B<sub>12</sub>-vitamiinia" keskimäärin 6,6 mikrogrammaa vuorokaudessa (µg/vrk) ja 0,7&nbsp;µg per ruuasta [[ravintoenergia]]na saatu [[Joule|megajoule]] (µg/MJ). Naisilla nämä arvot olivat 4,9&nbsp;µg/vrk ja 0,7&nbsp;µg/MJ. Miehistä 100% sai B<sub>12</sub>-vitamiinia saantisuositusten mukaisesti ja 0% alle keskimääräisen tarpeen (eli alle 1,4&nbsp;µg/vrk). Naisilla nämä osuudet olivat vastaavasti 100% ja 0% (eli alle 1,4&nbsp;µg/vrk). "Keskimääräinen tarve" tyydyttää ravinnetarpeen puolella väestöstä, mutta sitä hieman alhaisempi saanti ei silti välttämättä johda oireilevaan puutostilaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=L Valsta et al|Nimeke=Ravitsemus Suomessa - FinRavinto 2017 -tutkimus|Vuosi=2018|Sivut=61, 108|Julkaisija=Terveyden ja hyvinvoinnin laitos|Isbn=9789523432383|www=https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-238-3}}</ref>
 
==Liikasaanti==
Suomen [[valtion ravitsemusneuvottelukunta]] tai [[EFSA]] ei ole esittänyt enimmäissuosituksia B<sub>12</sub>-vitamiinin saannille.<ref name=I/><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/assets/UL_Summary_tables.pdf|nimeke=Overview on Tolerable Upper Intake Levels as derived by the Scientific Committee on Food (SCF) and the EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (NDA)|julkaisu=EFSA|ajankohta=2018|tiedostomuoto=pdf|viitattu=2019-03-06}}</ref> B<sub>12</sub>-vitamiinia voidaan pitää turvallisena aineena, sillä isoistakin annoksista saadut haittavaikutukset ovat hyvin harvinaisia.<ref name=H/> Ihmiset sietävät hyvin esimerkiksi nieltyjä 2&nbsp;mg/vrk (2&nbsp;000&nbsp;µg/vrk) annoksia tai lihaspistoksena otettuja 1&nbsp;mg/vrk annoksia syanokobalamiinia.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=H Wang et al|Otsikko=Oral vitamin B12 versus intramuscular vitamin B12 for vitamin B12 deficiency|Julkaisu=The Cochrane Database of Systematic Reviews|Ajankohta=2018|Vuosikerta=15|Numero=3|Pmid=29543316|Doi=10.1002/14651858.CD004655.pub3|Issn=1469-493X|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6494183/}}</ref>
Rivi 421 ⟶ 422:
 
==Historia ja nimet==
Ensimmäisenä [[Pernisiöösi anemia|pernisiöösin anemian]] lääketieteellisenä kuvauksena pidetään usein [[Thomas Addison]]in 1849 esittämiä kuvauksia anemiaan liittyvistä oireista. Hän kuvaili muun muassa raajoista muualle kehoon etenevää kalpeutta, lihasheikkoutta, nilkkojen turvotusta ja tapauskohtaisesti lopulta kuolemaan johtavia oireita.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=T Addison|Otsikko=Anæmia – disease of the supra-renal capsules|Julkaisu=London Medical Gazette|Ajankohta=1849|Vuosikerta=43|Sivut=517–518|Issn=1356-1685|www=https://archive.org/details/londonmedicalgaz43londuoft/page/516}}</ref><ref name=P>{{Kirjaviite|Tekijä=JP Greer et al|Nimeke=Wintrobe's clinical hematology|Vuosi=2014|Sivu=2140|Selite=13. painos|Julkaisija=Lippincott Williams & Wilkins|Isbn=9781451172683}}</ref> 1872 [[Michael Anton Biermer]] (elänyt 1827–1892) nimesi tilan ''pernisiöösiksi anemiaksi'', jossa pernisiöösi tarkoittaa kuolettavaa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=MA Biermer|Otsikko=Eine eigenthümliche form von progressiver perniciöser anämie|Julkaisu=Correspondenz-Blatt für Schweizer Ärzte|Ajankohta=1872|Vuosikerta=2|Sivut=15–18|Issn=0366-5461|www=https://archive.org/details/CorrespondenzBlattFrSchweizerrzte187202/page/n27}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=P Burman|Otsikko=Autoimmune gastric disease chemical and clinical studies with special reference to H+, K+-ATPase|Julkaisu=Upsala Journal of Medical Sciences|Ajankohta=1991|Vuosikerta=96|Numero=3|Sivut=149–175|Pmid=1667236|Doi=10.3109/03009739109179268|Issn=0300-9734|www=https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.3109/03009739109179268}}</ref> Sana tulee [[latina]]n tuhoa tarkoittavasta sanasta, ''pernicies''.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.merriam-webster.com/dictionary/pernicious|nimeke=Definition of PERNICIOUS|julkaisu=merriam-webster.com|viitattu=2019-05-23}}</ref> Anemian tutkimukset muiden alla kuvattujen merkittävien löydösten kautta johtivat lopulta myös B<sub>12</sub>:n löytymiseen.<ref name=P/> Esimerkiksi 1877 [[William Osler]] ja [[William Gardner]] kuvailivat anemiaan liittyviä hermosto-oireita.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=W Gardner, W Osler|Otsikko=A case of progressive pernicious anemia (idiopathic of Addison)|Julkaisu=Canada Medical and Surgical Journal|Ajankohta=1877|Vuosikerta=5|Numero=9|Sivut=385-404|Issn=0319-6054|www=httphttps://ecowww.canadiana.ca/view/oocihm.8_05177_57/2}}</ref> 1878 [[Georges Hayem]] kuvaili veren punasolujen olleen suurentuneita anemiassa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=G Hayem|Otsikko=Recherches sur l’évolution des hématies dans le sang de l’homme et des vertébrés|Julkaisu=Archives de physiologie normale et pathologique|Ajankohta=1878|Vuosikerta=5|Sivut=692–734|Issn=0150-9748|www=https://archive.org/details/recherchessurl00haye/page/692}}</ref> 1880 [[Paul Ehrlich]] tunnisti anemiaa potevilla olevan suurentuneita punasoluja eli [[Megaloblasti|megaloblasteja]] [[Luuydin|luuytimissä]].<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=P Erlich|Otsikko=Über regeneration und degeneration der rothen blutscheiben bei anämien|Julkaisu=Berliner klinische Wochenschrift|Ajankohta=1880|Vuosikerta=17|Numero=23|Sivut=405|Issn=0366-0974|www=https://www.pei.de/SharedDocs/Downloads/institut/veroeffentlichungen-von-paul-ehrlich/1877-1885/1880-regeneration-degeneration-rother-blutscheiben.pdf;?__blob=publicationFile&v=1}}</ref> 1887 [[Ludwig Lichtheim]] tunnisti [[selkäydinhermo]]n vaurioiden eli [[myelopatia]]n liittyvän anemian hermosto-oireisiin.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=L Lichtheim|Otsikko=Zur Kenntnis der perniciösen anämie|Julkaisu=Verhandlungen des Deutschen Kongress für innere Medizin|Ajankohta=1887|Vuosikerta=6|Sivut=84–99|Issn=0070-4067|www=https://archive.org/details/verhandlungen16medigoog/page/n111}}</ref>
 
Läpimurto pernisiöösin anemian hoidossa tapahtui 1926, kun [[George Minot]] ja [[William Murphy]] havaitsivat suurten (120–240&nbsp;g) ja päivittäisten naudan maksa-annosten parantavan pernisiöösin anemian oireet. Eläinten maksoissa on paljon B<sub>12</sub>-vitamiinia, joka tunnistettiin anemiaan vaikuttavaksi tekijäksi kuitenkin vasta myöhemmin.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=WP Murphy, GR Minot|Otsikko=Treatment of pernicious anemia by a special diet|Julkaisu=Journal of the American Medical Association|Ajankohta=1926-08-14|Vuosikerta=87|Numero=7|Sivut=470–476|Pmid=11769340|Doi=10.1001/jama.1926.02680070016005|Issn=0002-9955|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2588744/pdf/yjbm00014-0041.pdf}}</ref><ref name=G/> Koska pernisiöösissä anemiassa on B<sub>12</sub>:n imeytymiseen vaadittavan [[Sisäinen tekijä|sisäisen tekijän]] puutos ja naudan maksassa on verrattain vähän B<sub>12</sub>:tä, on myöhemmin esitetty että Minotin ja Murphyn potilailla havaitsema terveyden koheneminen johtui osin myös potilailla ehkä olleesta [[folaatti]]- ja [[rauta]]puutoksesta. Näiden puutos aiheuttaa myös anemian eri muotoja ja niitä on paljon eläinten maksoissa.<ref name=G>{{Lehtiviite|Tekijä=JM Scott, AM Molloy|Otsikko=The discovery of vitamin B(12)|Julkaisu=Annals of Nutrition & Metabolism|Ajankohta=2012|Vuosikerta=61|Numero=3|Sivut=239–245|Pmid=23183296|Doi=10.1159/000343114|Issn=1421-9697|www=https://www.karger.com/Article/Abstract/343114}}</ref>
Rivi 453 ⟶ 454:
*[https://fineli.fi/fineli/fi/ravintotekijat/2269 Fineli: B<sub>12</sub>-vitamiini lähteet ruoka-aineissa.]
*[https://lpi.oregonstate.edu/mic/vitamins/vitamin-B12 Linus Pauling Institute: Vitamin B12] {{en}}
*[httphttps://www.hmdb.ca/metabolites/HMDB0000607 HMDB: Cyanocobalamin] {{en}}
*[https://www.genome.jp/dbget-bin/www_bget?C02823 KEGG: Cyanocobalamin] {{en}}