Ero sivun ”Pantoteenihappo” versioiden välillä

PantoteenihappoEliöt muuntuumuuntavat eliöissäpantoteenihappoa [[koentsyymi A]]:ksi (CoA), joka liittyykiinnittyy tiettyihin välttämättömiineliöiden [[Entsyymi|entsyymeihin]] niiden entsyymitoiminnan kannalta pakollisena molekyylinä eli [[koentsyymi]]nä.<ref name=B/> Eliöt muuntavat CoA:ta myös kantajaproteiineihin, kuten [[Asyylikantajaproteiini|asyylinkantajaproteiineihin]], [[kovalentti]]sesti sitoutuneiksi [[Prosteettinen ryhmä|prosteettisiksi ryhmiksi]]. Näiden sitoutuminen on koentsyymeitä tiukempaa, mutta ne ovat entsyymitoiminnan kannalta yhtä tärkeitä.<ref name=h/><ref name=F/>

Pantoteenihappo on CoA:n ja prosteettisten ryhmien muodossa osa satoja eri entsyymityyppejä. Joidenkin näiden entsyymien avulla ihmiset ja monet muut eliöt hajottavat [[Hiilihydraatti|hiilihydraatteja]], [[aminohappo]]ja ja [[rasvahappo]]ja energiaksi eli [[Adenosiinitrifosfaatti|ATP]]:ksi (katso [[sitruunahappokierto]], [[ureakierto]] ja [[β-oksidaatio]]). Pantoteenihappo on myös osanaosa rasvahappojen ja [[steroidi]]en valmistusta sekä [[asetylaatio]]reaktioiden kautta osana muun muassa [[asetyylikoliini]]n ja asetyloitujen proteiinien tuottoa.<ref name=h/>

[[EFSA]] ei ole asettanut pantoteenihapon päiväsaannille ylärajaa.<ref name=A>{{Verkkoviite|osoite=https://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/assets/UL_Summary_tables.pdf|nimeke=Overview on tolerable upper intake levels as derived by the Scientific Committee on Food (SCF) and the EFSA panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (NDA)|julkaisu=EFSA|ajankohta=2018|tiedostomuoto=pdf|viitattu=2019-03-06}}</ref> Se on verrattain turvallinen aine ja keho rajoittaa sen imeytymistä.<ref name=B/> Ihmisillä 10–15&nbsp;g gramman vuorokausiannokset pantoteenihapon kalsiumsuolaa eivät ole noin vuoden jatkuneen kuurin aikana aiheuttaneet kuin väliaikaista ja lievää pahoinvointia sekä vatsakipuja.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=AL Welsh|Otsikko=Lupus erythematosus: treatment by combined use of massive amounts of panthothenic acid and vitamin E|Julkaisu=A.M.A. Archives of Dermatology and Syphilology|Ajankohta=1954|Vuosikerta=70|Numero=2|Sivut=181–198|Doi=10.1001/archderm.1954.01540200041004|Issn=0096-5979|www=https://jamanetwork.com/journals/jamadermatology/fullarticle/524069}}</ref> – nämä esimerkin annokset ovat noin kaksi- tai kolmituhatkertaisia EFSA:n AI-arvoihin verrattuna.<ref name=g/> Myöskään joissain B₅-vitamiinilisissä käytetty [[pantenoli]] ei ole myrkyllinen.<ref name=B/>

Pantoteenihapon [[LD50]]-arvot suun kautta hiirille ja rotille ovat 10&nbsp; grammaa per kehonpainokilogramma (g/kg), jolloin kuoleman aiheuttaa hengityskatko. Rotille 6&nbsp;kk kuukautta jatkunut 500 tai 2&nbsp;000&nbsp; milligramman pantoteenihappoannosten syöttö per kehonpainokilogramma joka vuorokausi (mg/kg/vrk annosten syöttö rotille), 50&nbsp;mg/kg/vrk koirille ja 200–250&nbsp;mg/kg/vrk apinoille eivät ole aiheuttaneet kyseisillä eläimillä näkyviä tai ruumiinavauksessa havaittavia haittoja.<ref name=B/>

Pantoteenihapon puutos ihmisissä ja muissa eliöissä on hyvin harvinainen tila., Tämä johtuu siitä ettäsillä pantoteenihappoa on monissa ruuissa kylliksi suhteessa päivittäiseen tarpeeseen. Puutoksen oireet vaihtelevat eliöstä toiseen.<ref name=h/>

Ihmisillä pantoteenihappopuutoksen oireita on havaittu lähinnä vain koetilanteissa. Pantoteenihappovajaa ruokavalio on noin 9 viikon kuluttua aiheuttanut väsymystä terveillä koehenkilöillä.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=PC Fry, HM Fox, HG Tao|Otsikko=Metabolic response to a pantothenic acid deficient diet in humans|Julkaisu=Journal of Nutritional Science and Vitaminology|Ajankohta=1976|Vuosikerta=22|Numero=4|Sivut=339–346|Pmid=1011047|Issn=0301-4800|www=https://www.jstage.jst.go.jp/article/jnsv1973/22/4/22_4_339/_pdf}}</ref> Oireita on saatu aikaan myös niilläihmisillä, jotka ovat tutkimuksissa saaneet pantoteenihapon toimintaa estäviä aineita eli [[Antagonisti (lääketiede)|antagonisteja]] (katso kohta [[Pantoteenihappo#Antagonistit|antagonistit]]). Näillä saavutetun puutoksen oireita ovat olleet esimerkiksi poltteleva kipu jalkaterissä, masennus, fyysinen uupumus, unettomuus, oksentelu, lihasheikkous, ruuansulatusongelmat, [[insuliiniresistenssi]]n väheneminen ja [[vasta-aine]]iden tuoton väheneminen.<ref name=h/>

Nälkiintyneillä ihmisillä, kuten [[Toinen maailmansota|2. maailmansodan]] sotavangeilla, on joissain tapauksissa ilmennyt muun muassa jalkojen polttelua ja tunnottomuutta, jota kutsutaan nykyään ns. [[Grierson-Gopalan oireyhtymä]]ksi. Näiden vankien oireiden esitetään usein johtuneen pantoteenihapon puutteesta, erityisestieritoten [[Colothur Gopalan]] tutkimusten vuoksi.<ref name=G/><ref name=H>{{Lehtiviite|Tekijä=DJ Lanska|Otsikko=The discovery of niacin, biotin, and pantothenic acid|Julkaisu=Annals of Nutrition and Metabolism|Ajankohta=2012|Vuosikerta=61|Numero=3|Sivut=246–253|Pmid=23183297|Doi=10.1159/000343115|Issn=0250-6807|www=https://www.karger.com/Article/FullText/343115}}</ref> Hän havaitsi polttelun lakkaavan vain pantoteenihappokuurilla,<ref name=G>{{Lehtiviite|Tekijä=C Gopalan|Otsikko=The 'burning-feet' syndrome|Julkaisu=The Indian Medical Gazette|Ajankohta=1946|Vuosikerta=81|Numero=1|Sivut=22–26|Pmid=21025573|Issn=0019-5863|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5236161/}}</ref> mutta myöhemmät kokeet eivät ole tukeneet Gopalan johtopäätöstä siitä, että oireet johtuvat pantoteenihapon puutoksesta.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=SW Bibile et al|Otsikko=Pantothenol and the burning feet syndrome|Julkaisu=The British Journal of Nutrition|Ajankohta=1957|Vuosikerta=11|Numero=4|Sivut=434–439|Pmid=13489153|Doi=10.1079/BJN19570065|Issn=0007-1145|www=https://www.cambridge.org/core/journals/british-journal-of-nutrition/article/pantothenol-and-the-burning-feet-syndrome/7BE294A0587957DDC522A766A9006093}}</ref><ref name=H/>

Puutos voi myös olla geneettinen. [[Pantotenaattikinaasi]]-[[entsyymi]]n ([[EC-numero]] 2.7.1.33) muodon&nbsp;2 [[mutaatio]]sta johtuva toimimattomuus estää kehoa muodostamastatuottamasta tehokkaastikylliksi [[koentsyymi A]]:ta pantoteenihaposta. Kinaasin muut entsyymimuodotmuodot (muodot 1, 3 ja 4) kompensoivat tätä puutosta., Kinaasin&nbsp;2mutta puutosse johtaa silti vuonna 1924 löydettyyn hyvin harvinaiseen ja vakavaankuolettavaan sairauteentautiin,<ref name=D/> jota kutsutaansanotaan pantotenaattikinaasiinnimellä liittyväksi[[pigmentoitunut hermorappeumaksipallidusrappeuma]], (eng.joka on englanniksi ''pantothenate kinase-associated neurodegeneration'', eli PKAN).<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://finto.fi/mesh/fi/page/D006211|nimeke=Finto: TilaanMeSH: liittyvätpigmentoitunut esimerkiksipallidusrappeuma|viitattu=2021-08-08}}</ref><ref monetname=D/> hermostollisetTämän oireet,oireita ovat muun muassa näköhäiriöt ja raudan kertyminen aivoihin.<ref name=D>{{Lehtiviite|Tekijä=MA Kurian, SJ Hayflick|Otsikko=Pantothenate kinase-associated neurodegeneration (PKAN) and PLA2G6-associated neurodegeneration (PLAN): review of two major neurodegeneration with brain iron accumulation (NBIA) phenotypes|Julkaisu=International review of neurobiology|Ajankohta=2013|Vuosikerta=110|Sivut=49–71|Pmid=24209433|Doi=10.1016/B978-0-12-410502-7.00003-X|Issn=0074-7742|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6059649/}}</ref>

Rotilla pantoteenihappopuutos aiheuttaa mm.muun muassa ihottumaa, turkin lähtöä, turkin harmaantumista, [[Lisämunuainen|lisämunuaisten]] kuolion, [[Pohjukaissuoli|pohjukaissuolen]] haavautumista, kouristelevan liikkumistavan, [[anemia]]a, [[leukopenia]]a, vasta-aineiden tuoton vähentymistä, sukupuolirauhasten surkastumista ja hedelmättömyyttä. Koirilla puutos voi johtaa ruokahaluttomuuteen, ripuliin, akuuttiin aivovaurioon, [[kooma]]an, [[hypoglykemia]]an, [[rasvamaksa]]an, [[mitokondrio]]iden koon kasvuun, veren [[valkosolu]]määrän kasvuun ([[leukosytoosi]]), veren [[ammoniakki]]apitoisuuden kasvuun ([[hyperammonemia]]) ja veren [[laktaatti]]pitoisuuden kasvuun (hyperlaktemia). Sioilla oireita ovat mm.muun muassa ihottuma, ripuli, kyynelehtiminen, [[haavainen paksusuolen tulehdus]] ja [[selkäydinhermo]]n ja [[ääreishermosto]]n vaurioituminen, joihin liittyy kouristeleva kävelytapa. Kanoilla puutos voi aiheuttaa ihottumaa nokan, silmien ja jalkojen alueella. Voi myös ilmetä mm.muun muassa sulkien kasvun hidastumista, selkäydinhermon [[myeliini]]n tuhoutumista, [[kateenkorva]]n surkastumista ja rasvamaksan kehittyminen.<ref name=B/>

Pantoteenihappoa lähes kaikissa ruuissa. Sitä on paljon eläinten lihoissa ja erityisestieritoten sisäelimissä, kuten maksoissa ja sydämissä. Sitä on runsaastipaljon myös joissain viljoissa, pähkinöissä, sienissä ja kasviksissa. Luonnossa kaikkein eniten pantoteenihappoa on joidenkin kylmän veden kalojen kuten [[tonnikala]]n ja [[Turskat|turskien]] [[Munasarja|munasarjoissa]] (yli 2,3&nbsp;milligrammaa per gramma ruokaa, mg/g) ja [[Apis (suku)|hunajamehiläisten]] [[kuningatarhyytelö]]ssä (0,5&nbsp;mg/g).<ref name=h>Combs, s. 346–351</ref> Jälkimmäinen on myös rikkaimpia luonnon [[biotiini]]lähteitä (yli 400&nbsp;µg/100&nbsp;g).<ref>Combs, s. 332</ref>

[[Täysjyvä]]viljoissa pantoteenihappo on pääosin kuoriosissa, kuten [[lese]]issä, joten niiden poistaminen vähentää viljan pantoteenihappopitoisuutta. Pitkäaikainen säilytys huoneenlämmössä ja ruuanlaitossa tavallisesti käytetyt lämpötilat eivät tuhoa ainettasitä merkittävästi. Lihan paistossa pantoteenihappohäviö kuitenkin on 15–50&nbsp;% ja kasvisten kuumentamisessa häviö on 37–78&nbsp;%. Yli [[pH-arvo]]ssa, joka on yli 7:ssä jatai alle pH 5:ssä, ainepantoteenihappo tuhoutuu helposti. Maidon [[Pastörointi|pastöroinnissa]] häviö ei ole suuri, sillä maito on lähes pH-neutraali.<ref name=h/> [[Säilyketölkki]]pakkaaminen voi johtaa ruuasta ja pakkausmenetelmistä riippuen esimerkiksi 30–80&nbsp;% häviöön.<ref>Combs, s. 450–451</ref> Pakastaminen ei tuhoa pantoteenihappoa, mutta sulatusvesien mukana suuri osa siitä voi poistua sen vesiliukoisuuden takia.<ref>Combs, s. 449</ref>

RuokienIhmisillä ruokien pantoteenihaposta noin 40–60&nbsp;% imeytyy suolistosta. Aine on ruuissa pääosin sitoutunut [[koentsyymi A]]:han tai proteiineihin.<ref name=h/>

RuokienMilligrammaa pantoteenihappopitoisuuksia^apantoteenihappoa sadassa grammassa ruokaa (mg/100 g)^a<ref>Combs, s. 528–560</ref>

Pantoteenihapon [[OH-ryhmä]]n kohdalla on [[kiraliakeskus]], joten se on [[Optisesti aktiivinen|optisesti aktiivinen]] ja sillä kaksi [[enantiomeeri]]ä. Näistä vain D- eli (+)-(R)-pantoteenihappo toimii vitamiinina.<ref>Combs, s. 56–57</ref> (R)-pantoteenihapon [[CAS-numero]] on 79-83-4. ja [[Rasemaatti|Rasemaatinrasemaatin]] CAS on 599-54-2.

(R)-Pantoteenihappo on viskoosi, kellertävä<ref name=m>{{Kirjaviite|Tekijä=S Budavari, M O'Neil, A Smith|Nimeke=The Merck index|Vuosi=2000|Sivu=434|Selite=12. painos|Julkaisija=Chapman & Hall Electronic Pub. Division|Isbn=9781584881292}}</ref> tai väritön [[hygroskooppinen]] öljy. Se on hyvin liukoinen veteen ja [[etanoli]]in, ja hiemansekä liukoinenvähäliukoinen [[dietyylieetteri]]in. Se on epävakaa happamissa ja emäksisissä liuoksissa,<ref name=y/> mutta vakaa neutraalissa liuoksessa. Lämmittäminen,<ref name=B>{{Kirjaviite|Tekijä=J Zempleni et al|Nimeke=Handbook of vitamins|Vuosi=2007|Sivu=290–304|Selite=4. painos|Julkaisija=Taylor & Francis|Isbn=9780849340222}}</ref> [[UV-valo]] ja [[happi]] edistävät sen hajoamista. SitäSe kannattaasäilyy säilyttääparhaiten viileässä ja neutraalissa [[pH:-arvo]]ssa (pH ~7).<ref>Combs, s. 62</ref>

Pantoteenihapon [[suola]]t ovat vakaampia kuin pelkkä pantoteenihappo. Siksi suoloja käytetään elintarvikelisänä ja [[lisäravintoaine]]issa pelkän hapon sijaan. Useimmin käytetty suola on kalsiumpantotenaatti.<ref name=B/>

Kalsium-(R)-pantotenaatin (CAS 137-08-6) massa on 476,5&nbsp;g/mol.<ref name=y/> Se on valkea ja hajuton jauhe,<ref name=B/> lievästi hygroskooppinen, kohtalaisen vakaa ilmassa ja valoisassa tilassavalossa. Se on makea, jamutta sillä on hieman kitkerä jälkimaku. Se hajoaa sulamatta 195–196 °C lämpötilassa.<ref name=X/> Se on hyvin vesiliukoinen (1&nbsp;g liukenee 2,8&nbsp;ml vettä 25&nbsp;°C:ssa),<ref name=w>{{Lehtiviite|Otsikko=Scientific opinion on the safety and efficacy of pantothenic acid (calcium D-pantothenate and D-panthenol) as a feed additive for all animal species based on a dossier submitted by Lohmann animal health: pantothenic acid for all animal species|Julkaisu=EFSA Journal|Ajankohta=2011|Vuosikerta=9|Numero=11|Sivut=2409|Doi=10.2903/j.efsa.2011.2409|www=https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.2903/j.efsa.2011.2409}}</ref> liukoinen [[glyseroli]]in, hiukan liukoinen etanoliin ja [[asetoni]]in. Sen laimeat vesiliuokset ovat heikosti emäksisiä.<ref name=X>{{Kirjaviite|Nimeke=The Merck index|Vuosi=2000|Sivu=255|Selite=12. painos|Julkaisija=Chapman & Hall Electronic Pub. Division|Isbn=9781584881292}}</ref> Sen tiheys on 1,32&nbsp;g/ml ja irtotiheys jauheena 0,57–0,67&nbsp;g/ml.<ref name=w/>

Natrium-(R)-pantotenaatin (CAS 867-81-2) massa on 241,2&nbsp;g/mol. Se on hygroskooppinen valkea jauhe, joka hajoaa sulamatta 160–165&nbsp;°C lämpötilassa. AineSe on hyvin liukoinen veteen, hieman liukoinen etanoliin (paremmin kuin kalsiumsuola) ja liukenematon dietyylieetteriin.<ref name=y/>

Eliöt käyttävät (R)-pantoteenihappoa [[koentsyymi A]]:n (CoA:n) valmistukseen. CoA:lla on omiasellaisenaan tehtäviäkäyttötarkoituksia eliöissä, mutta sitä myös kulutetaan erilaisten kantajaproteiinien (eng. ''carrier protein'', CP) viimeistelyyn [[Translaatio (biologia)|translaation]] jälkeen [[4'-fosfopanteteinyylitransferaasi]]-entsyymeillä. Näissä CoA:lta siirretään (R)-pantoteenihappo kantajaproteiineihin (R)-4'-[[fosfopanteteiini]]na. Tämä liittyy kantajaproteiineihin [[Kovalenttinen sidos|kovalenttisesti]] ollen siten niiden [[prosteettinen ryhmä]].<ref name=F/>

Kantajaproteiineissa (R)-4'-fosfopanteteiinin [[tioli]] (–SH) on vapaa.<ref name=F>{{Lehtiviite|Tekijä=MA Marahiel, R Finking, HD Mootz|Otsikko=4′-Phosphopantetheine transfer in primary and secondary metabolism of Bacillus subtilis|Julkaisu=Journal of Biological Chemistry|Ajankohta=2001|Vuosikerta=276|Numero=40|Sivut=37289–37298|Pmid=11489886|Doi=10.1074/jbc.M103556200|Issn=0021-9258|www=httphttps://www.jbc.org/content/276/40/37289}}</ref> Se muodostaa väliaikaisia [[tioesteri]]sidoksia pienten molekyylien kanssa, jotka se siirtää molekyyliltä toiselle (R)-pantoteenihapon taipuisan rungon ansiosta.<ref name=B/><ref name=F/> Kantajaproteiineja ovat

*[[asyylikantajaproteiini]]t (ACP) – nämä siirtävät asyyleitä ja ovat osa [[Rasvahapposyntaasi|rasvahapposyntaaseita]] (FAS, [[EC-numero]] 2.3.1.85) ja [[Polyketidisyntaasi|polyketidisyntaaseita]] (PKS).<ref name=F/> FAS:iä on mikrobeissa, kasveissa ja eläimissä. FAS:t osallistuvat [[rasvahappo]]jen valmistukseen.<ref name=B/> PKS:iä on monissa bakteereissa, sienissä ja kasveissa. PKS:t ovat suuri joukko erikoistuneita entsyymeitä, jotka valmistavat [[Polyketidi|polyketidejä]], kuten [[tetrasykliini]]ä ja [[sirolimuusi]]a.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=B Shen|Otsikko=Polyketide biosynthesis beyond the type I, II and III polyketide synthase paradigms|Julkaisu=Current Opinion in Chemical Biology|Ajankohta=2003|Doi=10.1021/bk-2007-0955.ch011|Vuosikerta=7|Numero=2|Sivut=285–295|Pmid=12714063|Issn=1367-5931|www=https://pdfs.semanticscholar.org/6ac1/67ef55edafc57ba24396e60373c84da34022.pdf}}</ref>

*[[peptidyylikantajaproteiini]]t (PCP) – nämä siirtävät [[Peptidi|peptidejä]] ja [[aminohappo]]ja [[Ei-ribosomaalinen peptidisyntaasi|ei-ribosomaalisilla peptidisyntaaseilla]] (NRPS) tehden [[Ei-ribosomaaliset peptidit|ei-ribosomaalisia peptidejä]], joita ovat muun muassaesimerkiksi [[penisilliinit]], [[bleomysiini]], [[siklosporiini]], [[mikrokystiinit]] ja [[nodulariini]]t.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=RD Süssmuth, A Mainz|Otsikko=Nonribosomal peptide synthesis-principles and prospects|Julkaisu=Angewandte Chemie International Edition|Ajankohta=2017|Vuosikerta=56|Numero=14|Sivut=3770–3821|Doi=10.1002/anie.201609079|Issn=1433-7851|www=https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1002/anie.201609079}}</ref> NRPS:iä on bakteereissa ja sienissä, muttei eläimissä ja kasveissa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=KE Bushley, BG Turgeon|Otsikko=Phylogenomics reveals subfamilies of fungal nonribosomal peptide synthetases and their evolutionary relationships|Julkaisu=BMC Evolutionary Biology|Ajankohta=2010|Vuosikerta=10|Numero=26|Pmid=20100353|Doi=10.1186/1471-2148-10-26|Issn=1471-2148|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2823734/}}</ref>

*[[Aryylinkantajaproteiini|aryylinkantajaproteiinit]] (ArCP) – nämä siirtävät [[Aromaattinen hiilivety|aryylien]] [[karboksyylihappo]]ja, kuten [[Salisylaatit|salisylaatteja]] ja [[2,3-dihydroksibentsoehappo|2,3-dihydroksibentsoaatteja]], ja osallistuvat esimerkiksi [[enterobaktiini]]n valmistukseen bakteereissa, johon osallistuvat myös NRPS:sät.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=JR Lai, A Koglin, CT Walsh|Otsikko=Carrier protein structure and recognition in polyketide and nonribosomal peptide biosynthesis|Julkaisu=Biochemistry|Ajankohta=2006|Vuosikerta=45|Numero=50|Sivut=14869–14879|Doi=10.1021/bi061979p|Issn=0006-2960|www=https://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/bi061979p}}</ref>

CoA on nimensä mukaisesti [[koentsyymi]] eli entsyymeitä avustava molekyyli. Entsyymeissä se siirtää asyyliryhmiä molekyyliltä toiselle asyyli-CoA:na. CoA:n [[adeniini]]osa sitoutuu proteiineihin. (R)-4'-panteteiini taas toimii taipuisana "kätenä", jonka [[rikki]]in asyylit sitoutuvat väliaikaisesti [[Tioesterit|tioestereiksi]] (eli samalla tapaa kuin kantajaproteiineissa).<ref name=B/> CoA on osasatojen satojaerityyppisten erientsyymien entsyymeitäkoentsyymi.<ref name=h/> Yksi tärkeä esimerkki on [[sitruunahappokierto]], jossa CoA:n siirtämä asyyli on [[Pyruvaatti|pyruvaatista]] saatu [[etikkahappo]], eli muodostunut aine on [[asetyyli-CoA]]. Kierrossa asetyylin [[hiili]]atomit hapetetaan ilman hapella [[hiilidioksidi]]ksi. Samalla saadaan soluille [[Adenosiinitrifosfaatti|ATP]]:tä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=DL Nelson, MM Cox|Nimeke=Lehninger principles of biochemistry|Vuosi=2008|Sivu=530|Selite=5. painos|Julkaisija=W.H. Freeman|Isbn=9780716771081|www=https://archive.org/details/LehningersPrinciplesOfBiochemistry5e_201604}}</ref>

Ruokien pantoteenihaposta valtaosapääosa on sitoutunut [[koentsyymi A]]:han tai [[asyylikantajaproteiini]]in. Näistä se irtoaa ohutsuolessa 4'-[[fosfopanteteiini]]ksi, jota voi olla myös ruuassa jo valmiiksi.<ref name=h/> Edeltävien aineiden [[hydrolyysi]] tapahtuu suoliston [[pyrofosfataasi]]en ja [[fosfataasi]]en toimesta, jolloin muodostuu 4'-fosfopanteteiinin kautta pantetiinia. Tämä hajoaa edelleen pantoteenihapoksi [[pantotenaasi]]lla ([[EC-numero]] 3.5.1.22). Suurissa pitoisuuksissa pantoteenihapon imeytyminen suolistosta tapahtuu passiivisesti, mutta sen tyypillisissä ruokapitoisuuksissa imeytyminen tapahtuu energiaa kuluttavasti [[kalvoproteiini]]välitteisesti.<ref name=B/>

Ihmisillä pantoteenihappo kulkeutuu [[veriplasma]]ssa vapaana pantoteenihappona, jota [[punasolu]]t ottavat sisäänsä passiivisella [[diffuusio]]lla. Tästä osan ne muuntavat 4'-[[fosfopantoteeni]]ksi (CAS 5875-50-3) ja [[pantetiini]]ksi. Veren pantoteenihaposta valtaosapääosa on punasoluissa. Aikuisen veressä pantoteenihappoa on usein noin 1,12–1,96&nbsp;µg/ml, josta plasmassa on 0,211–1,96&nbsp;µg/ml. Vanhuksilla pitoisuus voi olla matalampi, noin&nbsp;0,5–0,7&nbsp;µg/ml.<ref name=h/>

Ihmiskeho ei varastoi ylimäärin pantoteenihappoa. AineenSen pitoisuudet eivät silti juuri muutu kehossa rajoitettaessa sen saantia ravinnosta, sillä keho kierrättää ainettasitä tehokkaasti. Ihmisillä pantoteenihappo on kertyneenä kehoon pääosin [[koentsyymi A]]:n muodossa. Aikuisella on [[maksa]]ssa noin 28&nbsp;mg pantoteenihappoa sen eri muodoissa. Ainetta on paljon myös [[Lisämunuainen|lisämunuaisissa]], [[Munuainen|munuaisissa]], [[aivo]]issa, [[Sydän|sydämessä]] ja [[Kives|kiveksissä]]. Sydän- ja maksasoluissa aineesta vastaavasti 95&nbsp;% ja 70&nbsp;% on [[mitokondrio]]issa.<ref name=h/>

Ihmisillä pantoteenihappo erittyy pääosin virtsassa pantoteenihappona (noin 0,8–8,4&nbsp;mg/vrk) ja 4'-fosfopanteteiinina. MuitaNormaalin hajoamistuotteitakokoisin eiannoksin tiedetä olevan. Noinnoin 15&nbsp;% päivittäin saadusta pantoteenihaposta normaaliannoksin hapettuu energiaksi, eli osa aineestasiitä poistuu kehosta hengitysilman [[Hiilidioksidi|hiilidioksidinahiilidioksidi]]na.<ref name=h/>

Pantoteenihapolla on [[Antagonisti (lääketiede)|antagonisteja]], jotka estävät sen toimintaa eri tavoin, –kuten esimerkiksi ottaenottamalla sen paikan entsyymeissä, mutta suorittamatta sen toimintoja.<ref name=h/> Eräs antagonisti on [[ω-metyylipantoteenihappo]], jossa on pantoteenihapon hydroksimetyyliin (–CH₂OH) liittynyt [[metyyli]] (–CH(CH₃)OH).<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=WB Bean et al|Otsikko=Pantothenic acid deficiency induced in humans subjects|Julkaisu=Journal of Clinical Investigation|Ajankohta=1955|Vuosikerta=34|Numero=7 Pt 1|Sivut=1073–1084|Pmid=14392222|Doi=10.1172/JCI103156|Issn=0021-9738|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC438858/}}</ref> Aine estää [[pantototenaattikinaasi]]n (EC 2.7.1.33) toimintaa, jolloin pantoteenihappo ei fosforyloidu 4'-[[fosfopanteteiini]]iksi ja muunnu edelleen [[Koentsyymi A|koentsyymi A]]:ksi. Muita antagonisteja ovat [[destio-CoA]], jossa koentsyymi A:n [[tioli]] on korvautunut [[OH-ryhmä]]llä, ja [[hopantoteenihappo]] (CAS 18679-90-8), jossa (R)-pantoteenihapon [[β-alaniini]] on korvautunut [[GABA]]:lla – ketjussa on siis [[amidi]]sidoksen jälkeen ylimääräinen metyleeni (–CH₂–).<ref name=h/>

Vuoden 1930 kesäkuussa L. C. Norris ja A. T. Ringrose saivat ruokintakokeissaan aikaan kananpojilla osin [[pellagra]]n tapaisia oireita, kuten rupista ihottumaa jaloissa ja päässä. He esittivät oireiden johtuvan jonkin tuntemattoman vitamiinin puutteesta – jonkin muun kuin tuolloin vielä osinhuonosti tuntemattomientunnetun "B₂-" eli "G-vitamiinin" tai pellagraa ehkäisevän "P-P-tekijän" puutteesta.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=AT Ringrose, LC Norris|Otsikko=The occurrence of a pellagrous-like syndrome in chicks|Julkaisu=Science|Ajankohta=1930|Vuosikerta=71|Numero=1851|Sivut=643–643|Pmid=17839940|Doi=10.1126/science.71.1851.643|Issn=0036-8075|www=https://science.sciencemag.org/content/71/1851/643}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=GD Novelli|Otsikko=Metabolic functions of pantothenic acid|Julkaisu=Physiological Reviews|Ajankohta=1953|Vuosikerta=33|Numero=4|Sivut=525–543|Pmid=13100068|Doi=10.1152/physrev.1953.33.4.525|Issn=0031-9333|www=https://www.physiology.org/doi/pdf/10.1152/physrev.1953.33.4.525}}</ref> Nämä tunnetaan nykyään vastaavasti nimillä [[riboflaviini]] ja [[niasiini]].<ref>Combs, s. 23–29</ref> Vuonna 1939 puuttuva aine varmentui pantoteenihapoksi.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=LC Norris, GF Heuser, MB Gillis|Otsikko=The need for pantothenic acid and an unidentified factor in reproduction in the domestic fowl|Julkaisu=The Journal of Nutrition|Ajankohta=1942|Vuosikerta=23|Numero=2|Sivut=153–163|Doi=10.1093/jn/23.2.153|Issn=0022-3166|www=https://academic.oup.com/jn/article/23/2/153/4726861}}</ref>

Vuoden 1930 joulukuussa yhdysvaltalainen [[Roger John Williams]] (eli vuosina 1893–1988) esitti hiivankasvatuskokeidensa pohjalta olevan olemassa toistaiseksi tuntematon hiivojen kasvuun vaikuttava B-vitamiini.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=RJ Williams, EM Bradway|Otsikko=The further fractionation of yeast nutrilites and their relationship to vitamin b and wildiers' “bios”|Julkaisu=Journal of the American Chemical Society|Ajankohta=1931|Vuosikerta=53|Numero=2|Sivut=783–789|Doi=10.1021/ja01353a051|Issn=0002-7863|www=https://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/ja01353a051}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=FF Nord, CH Werkman|Nimeke=Advances in Enzymology and Related Areas of Molecular Biology|Vuosi=1943|Kappale=The chemistry and biochemistry of pantothenic acid|Sivut=255|Julkaisija=Wiley|Isbn=9780470122488|www=https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1002/9780470122488.ch8}}</ref> Vuonna 1933 jatkotutkimuksissa R. J. Williams ja kollegat eristivät pantoteenihapon epäpuhtaana tutkiessaan hiivojen kasvuun vaikuttavia ravintoaineita. He tunnistivat aineen olevan muun muassa [[karboksyylihappo]]. He myös nimesivät aineen: pantoteenihappo tulee kreikan sanasta ''pantothen'' (πάντοθεν), joka tarkoittaa "kaikkialta", sillä he arvelivat kokeidensa pohjalta ainetta löytyvän lähes kaikkialta luonnosta. He eristivät ainetta homeesta, naudan maksasta ja kananmunan valkuaisesta.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=RJ Williams et al|Otsikko=“Pantothenic acid,” a growth determinant of universal biological occurrence|Julkaisu=Journal of the American Chemical Society|Ajankohta=1933|Vuosikerta=55|Numero=7|Sivut=2912–2927|Doi=10.1021/ja01334a049|Issn=0002-7863|www=https://pubs.acs.org/doi/pdf/10.1021/ja01334a049}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.nasonline.org/publications/biographical-memoirs/memoir-pdfs/williams-roger.pdf|nimeke=Roger J. Williams 1893-1988|tekijä=DR Davis, ML Hackert, LJ Reed|ajankohta=2008|julkaisija=National academy of sciences|arkisto=https://web.archive.org/web/20150912131242/http://www.nasonline.org/publications/biographical-memoirs/memoir-pdfs/williams-roger.pdf|arkistoitu=2015-09-12|tiedostomuoto=pdf}}</ref>

Vuonna 1940 R. J. Williams ja [[Randolph T. Major]] (1901–1976) syntetisoivat ensimmäisinä pantoteenihapon.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Randolph T. Major, Roger J. Williams|Otsikko=The structure of pantothenic acid|Julkaisu=Science|Ajankohta=1940|Vuosikerta=91|Numero=2358|Sivut=246–246|Pmid=17831185|Doi=10.1126/science.91.2358.246|Issn=0036-8075|www=httphttps://science.sciencemag.org/content/91/2358/246.1}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=GD Novelli|Otsikko=Metabolic functions of pantothenic acid|Julkaisu=Physiological Reviews|Ajankohta=1953|Vuosikerta=33|Numero=4|Sivut=525–543|Pmid=13100068|Doi=10.1152/physrev.1953.33.4.525|Issn=0031-9333|www=https://www.physiology.org/doi/pdf/10.1152/physrev.1953.33.4.525}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.acs.org/content/acs/en/education/whatischemistry/landmarks/vitamin-b-complex.html|nimeke=Vitamin B complex|julkaisu=American Chemical Society|arkisto=https://web.archive.org/web/20170707085001/https://www.acs.org/content/acs/en/education/whatischemistry/landmarks/vitamin-b-complex.html|arkistoitu=2017-07-07|viitattu=2019-03-17}}</ref>

*[httphttps://www.hmdb.ca/metabolites/HMDB0000210 Human Metabolome Database: Pantothenic acid]

*[httphttps://www.liberherbarum.com/In1206.HTM Liber Herbarum II: Luettelo pantoteenihappoa sisältävistä kasveista]