Ero sivun ”Rokotus” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 138:
Rokotusten jakelukäytännöt vaihtelevat suuresti eri maiden välillä ja asiasta on käyty Euroopassa laajaa keskustelua. Vuonna 2010 noin puolessa EU-maista oli yhden tai useamman rokotteen osalta kaikille pakollinen rokotusohjelma, tosin rokotuksesta kieltäytyminen ei kaikissa maissa välttämättä johda käytännössä sanktioihin. Muissa EU-maissa rokotusohjelma on periaatteessa vapaaehtoinen. <ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Haverkate, M et al. | Otsikko =Mandatory and recommended vaccination in the EU, Iceland and Norway: results of the VENICE 2010 survey on the ways of implementing national vaccination programmes | Julkaisu =Eurosurveillance | Ajankohta =31.5.2012 | Vuosikerta =17 | Numero =22 | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Euroopan unionin tartuntatautivirasto | Selite= | Tunniste= | www =http://www.eurosurveillance.org/ViewArticle.aspx?ArticleId=20183 | www-teksti = | Viitattu = 11.2.2015 | Kieli ={{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref>
Englannissa pakollisista isorokkorokotuksista luovuttiin [[1907]]{{lähde}} ja Suomessa [[1951]]{{lähde}}. Suomessa rokotukset ovat lähtökohtaisesti vapaaehtoisia, mutta [[tartuntatautilaki|
Yhdysvalloissa koulunkäyntiä varten pakollisista rokotuksista voi yleensä saada vapautuksen uskonnollisista ja vakaumuksellisista syistä{{lähde}}. Muodollinen vapaaehtoisuus voi joskus ilmetä rokotettavan näkökulmasta pakollisuutena, vaikkapa jos vapaaehtoisuudesta ei selvästi kerrota. Esimerkiksi Suomen Korkein oikeus katsoi vakavaa rokotehaittaa koskevassa päätöksessään 1980-luvulla annetun "sokeripalarokotteen" olleen käytännössä pakollinen johtavassa asemassa olevien terveysviranomaisten toiminnan vuoksi.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1995/19950053 Korkeimman oikeuden ratkaisu 30.3.1995 S93/1397]</ref>
|