Ero sivun ”Japanin aivotulehdus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 4:
Tautia esiintyy harvoin turisteilla. On arvioitu, että taudin esiintymisalueella maaseudulla viikon oleskelevan matkailijan todennäköisyys saada Japanin aivotulehdus on 1:5 000 – 1:20 000.
 
Vuonna [[2002]] diagnosoitiin ensimmäinen suomalaisen saama Japanin aivotulehdus.<ref>Suomen Lääkärilehti 2002;57(40):3989–3990 Heli Siikamäki, lehdistöreferaatti " Japanin enkefaliitti suomalaisella – tartunta Pekingistä"</ref> Ensimmäinen tunnettu Japanin aivotulehdusepidemia tapahtui [[Japani]]ssa kesällä [[1871]]. Vuoden [[1924]] epidemiassa sairastui yli 6000 ihmistä, joista 60&nbsp;% kuoli.<ref name="PLO"/>
 
== Taudinaiheuttaja ==
Flaviviruksiin kuuluva Japanin aivotulehdusvirus (JEV) on noin 50 nm läpimittainen, vaipallinen, positiivisäikeinen RNA-virus. Se on hyvin läheistä sukua [[Länsi-Niilin virus|Länsi-Niilin virukselle]], [[Murray Valleyn aivotulehdus|Murray Valleyn aivotulehdusvirukselle]] sekä [[Usutu-virus|Usutu-virukselle]], joiden kanssa se muodostaa JEV-seroryhmän.<ref name="WNV">[https://www.duodecimlehti.fi/duo15330 Eili Huhtamo, Teemu Smura ja Olli Vapalahti: "Länsi-Niilin virus Euroopassa". Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2020;136(1):43-51]</ref>
 
Virus eristettiin ihmisestä ensimmäisen kerran vuonna [[1935]] ja ''[[Culex tritaeniorhynchus]]'' -hyttylajista [[1938]], mikä samalla osoitti tartuntareitin.<ref name="PLO">{{Kirjaviite | Tekijä = Stanley A. Plotkin, Walter A. Orenstein, Paul A. Offit & Kathryn M. Edwards (ed.) | Nimeke = Plotkin's Vaccines, 7th Edition| Vuosi = 2018| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Elsevier| Tunniste = ISBN 978-0-323-35761-6}}</ref>
== Taudinkuva ja esiintyvyys ==
Japanin aivotulehdustartunta on useimmissa tapauksissa oireeton. On arvioitu, että vain noin yksi 250:stä tartunnan saaneesta saa oireisen neurologisen sairauden. Kuitenkin oireisen tautimuodon saaneista 30–40 prosenttia menehtyy, ja eloon jäävistä puolelle jää pysyviä [[neuropsykiatria|neuropsykiatrisia]] oireita. Oireiseen tautiin ei ole hoitoa.<ref name="PLO">{{Kirjaviite | Tekijä = Stanley A. Plotkin, Walter A. Orenstein, Paul A. Offit & Kathryn M. Edwards (ed.) | Nimeke = Plotkin's Vaccines, 7th Edition| Vuosi = 2018| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Elsevier| Tunniste = ISBN 978-0-323-35761-6}}</ref> Aivotulehduksen endeemisellä alueella väestön vasta-ainetasot ovat usein korkeat, ja tartunta saadaan yleensä jo lapsuudessa.<ref name="MIK"/> Nykyisin noin 75&nbsp;% rekisteröidyistä tapauksista on alle 15-vuotiailla lapsilla.<ref name="PLO"/>
 
== Taudinkuva ja esiintyvyys ==
Taudin [[ilmaantuvuus]] vaihtelee vuosittain noin 1–10 tapausta 100&nbsp;000 asukasta kohti, mutta epidemiavuosina, joita on 2–15 vuoden välein, ilmaantuvuus voi nousta paljonkin korkeammaksi. Virusta tavataan [[sika|sioissa]] ja vesilinnuissa.<ref name="WHO">[https://www.who.int/en/news-room/fact-sheets/detail/japanese-encephalitis WHO: Japanese encephalitis] {{en}}</ref> Lintujen arvellaan levittävän virusta uusille alueille, mutta juuri kiertoa sikojen ja lintujen välillä pidetään merkittävänä epidemioiden syntymekanismina.<ref name="MIK"/>
Japanin aivotulehdustartunta on useimmissa tapauksissa oireeton. On arvioitu, että vain noin yksi 250:stä tartunnan saaneesta saa oireisen neurologisen sairauden. Kuitenkin oireisen tautimuodon saaneista 30–40 prosenttia menehtyy, ja eloon jäävistä puolelle jää pysyviä [[neuropsykiatria|neuropsykiatrisia]] oireita. Oireiseen tautiin ei ole hoitoa.<ref name="PLO">{{Kirjaviite | Tekijä = Stanley A. Plotkin, Walter A. Orenstein, Paul A. Offit & Kathryn M. Edwards (ed.) | Nimeke = Plotkin's Vaccines, 7th Edition| Vuosi = 2018| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Elsevier| Tunniste = ISBN 978-0-323-35761-6}}</ref> Aivotulehduksen endeemisellä alueella väestön vasta-ainetasot ovat usein korkeat, ja tartunta saadaan yleensä jo lapsuudessa.<ref name="MIK"/> Nykyisin noin 75&nbsp;% rekisteröidyistä tapauksista on alle 15-vuotiailla lapsilla.<ref name="PLO"/>
 
== Esiintyvyys ==
Taudin esiintymisalueella elää noin kolme miljardia ihmistä, mikä tekee Japanin aivotulehduksesta merkittävän ongelman. Aivotulehdukseen kuolee vuosittain 13&nbsp;000–20&nbsp;000 ihmistä.<ref name="WHO"/>
Taudin [[ilmaantuvuus]] vaihtelee vuosittain noin 1–10 tapausta 100&nbsp;000 asukasta kohti, mutta epidemiavuosina, joita on 2–15 vuoden välein, ilmaantuvuus voi nousta paljonkin korkeammaksi. Tauti aiheutti vakavia epidemioita 1960- ja 1970-luvuilla [[Thaimaa]]ssa, [[Myanmar]]issa ja [[Vietnam]]issa, jolloin ilmaantuvuus nousi 18 tapaukseen 100&nbsp;000 asukasta kohti vuodessa.<ref name="PLO"/> Virusta tavataan [[sika|sioissa]] ja vesilinnuissa.<ref name="WHO">[https://www.who.int/en/news-room/fact-sheets/detail/japanese-encephalitis WHO: Japanese encephalitis] {{en}}</ref> Lintujen arvellaan levittävän virusta uusille alueille, mutta juuri kiertoa sikojen ja lintujen välillä pidetään merkittävänä epidemioiden syntymekanismina.<ref name="MIK"/> Viruksen kierto sikojen ja lintujen välillä on tunnettu 1930-luvulta alkaen<ref name="PLO"/>.
 
Taudin esiintymisalueella elää noin kolme miljardia ihmistä, mikä tekee Japanin aivotulehduksesta merkittävän ongelman. Aivotulehdukseen kuolee vuosittain 13&nbsp;000–20&nbsp;000 ihmistä.<ref name="WHO"/> Japanin aivotulehduksen esiintymisalue on laajentunut koko sen tunnetun historian ajan. Ensimmäiset [[intia]]laiset tapaukset tunnistettiin [[1952]] ja taudin esiintymisen länsiraja on nykyisin likimain [[Indus]]-joella. Vuonna [[1995]] tavattiin ensimmäiset tapaukset [[Australia]]sta.<ref name="PLO"/>
 
== Ehkäisy ==