Ero sivun ”Liaoyangin taistelu” versioiden välillä

Yöllä 25.–26. elokuuta japanilaisen 1. armeijan 2. ja 12 divisioona iskivät 10. siperialaista armeijakuntaa vastaan Liaoyangin itäpuolella. [[Hungshaling]]issa ja [[Peikou]]ssa käytiin ankaria taisteluja. Peikoun kukistuttua illalla 26. elokuuta Kuropatkin määräsi puolustajat vetäytymään. Vetäytyminen onnistui järjestäytyneesti ja joukot siirtyivät puolustusasemiin lähemmäs kaupunkia. Samaan aikaan Zarubaevin onnistui estää japanilaisten 2. ja 4. armeijan eteneminen. Osa japanilaisten 1. armeijan yksiköistä oli jäänyt eristyksiin. Kuropatkin ei kuitenkaan ymmärtänyt hyödyntää tilannetta, vaan määräsi 27. elokuuta kaikki joukot taaempiin puolustusasemiin. Kuropatkin odotti japanilaisten päähyökkäyksen kohdistuvan Liaoyangin puolustuksia vastaan, jolloin hän iskisi itse hyökkääjiä vastaan reservijoukoillaan. Ôyaman tarkoituksena ei kuitenkaan edes ollut vallata kaupunkia, vaan piirittää venäläiset ja tuhota näiden armeija. Samaan aikaan kun osa japanilaisista alkoi valmistella hyökkäystä vvenäläisten puolustuksia vastaan kaupungin eteläpuolella, Kurokin komentama 1. armeija murtautui Taizujoen läpi ja katkaisi rautatien kaupungin pohjoispuolella.<ref name="hdic" />

 

 

Pettynyt ja uupunut Kuropatkin päätti hylätä Liaoyangin 3. syyskuuta. Hän määräsi 65 kilometrin pituisen vetäytymisen pohjoiseen kohti Mukdenin kaupunkia.<ref name="hdic" /> Japanilaiset eivät heti tajunneet venäläsiten vetäytyvän sakean sumun vuoksi.<ref name="osprey" /> Japanilaiset eivät juuri ahdistelleet vetäytyviä venäläisiä ja he suorittivat vetäytymisensä hyvässä järjestyksessä, tosin taisteluista ja marsissta uupuneina.<ref name="hdic" />