Ero sivun ”Spontaani fissio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jni (keskustelu | muokkaukset) lisätty löytäjät |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Radioaktiiviset_prosessit}}
{{lähteetön}}
'''Spontaani fissio''' on [[radioaktiivinen hajoaminen|radioaktiivisen hajoamisen]] yksi muoto, joka on tyypillinen hyvin raskaille [[Isotooppi|isotoopeille]]. Spontaani fissio on teoreettisesti mahdollinen [[uraani]]lle ja [[torium]]ille tai yleensäkin ytimille, joiden [[atomimassa]] on vähintään 100 [[atomimassa|u]]. Käytännössä kuitenkin spontaani fissio on mahdollinen vain atomimassaltaan 230 u raskaammille isotoopeille, toriumista (232 u) alkaen. Luonnon radionuklideista spontaanisti fissioituvia ovat <sup>238</sup>Th <sup>235</sup>U ja <sup>238</sup>U.
Uraanin spontaanin fission löysivät 1940 neuvostoliittolaiset ydinfyysikot [[Georgi Flerov]] ja [[Konstantin Petrzhak]].<ref>[http://www.nato.int/acad/fellow/94-96/sutyagin/01-02.htm Igor Sutyagin: The Role Of Nuclear Weapons And Its Possible Future Missions] (nato.int) Viitattu 9.1.2016.</ref>
Uraanilla ja toriumilla pääasiallinen radioaktiivinen hajoamismuoto ei kuitenkaan ole spontaani fissio vaan [[Alfahajoaminen|alfahajonta]], ja se jätetäänkin yleensä huomioon ottamatta paitsi silloin kun määritetään ko. [[alkuaine]]ita sisältävien näytteiden tarkat radioaktiiviset hajoamismoodit (''haarautumissuhde'').
Matemaattisesti voidaan määritellä ehto spontaanille fissiolle, ja se on likimäärin:
| |||