| muunnelmat = koulutusversio UTI (''Magnet''), [[Jakovlev Jak-23]]
}}
'''Jakovlev Jak-17''' ([[Venäjän kieli|ven.]] Яковлев Як-17, [[NATO]]-raportointinimi: ''Feather'') on ensimmäisen polven [[neuvostoliitto]]lais-valmisteinenlaisvalmisteinen [[suihkuhävittäjä]]. Suorasiipinen eli elliptisen siiven omannut tyyppi kehitettiin suhteellisen nopealla tahdilla, joka toteutettiin jatkotyönä [[Jakovlev Jak-15]]:stastä. Koneessa jo oli joitain modernimpia piirteitä, kuten nykyaikainen laskeutumisteline. Kuitenkin sen käyttöikä jäikin suhteellisen lyhytaikaisenalyhyeksi. Tyyppi poistui etulinjan rintamakäytöstä jo vuoteen 1955 mennessä, jolloin se korvattiin lähinnä [[MiG-15]]- sekäja [[MiG-17]]-tyypillä. Valmistumismäärä oli 430 koneyksilöä, ja se oli [[Tsekkoslovakia]]n sekä [[Puolan ilmavoimat|Puolan ilmavoimien]] käytössä, [[Neuvostoliiton ilmavoimat|Neuvostoliiton ilmavoimien]] ohella.
Pienestä koostaan (siipipinta-ala 14.,84 m²) sekä rakenteellisesta keveydestään (tyhjäpaino 2 430 kg, [[MTOW]] 3 323 kg) huolimatta, konetyypin suoritusarvot olivat suhteellisen vaatimattomat. Kantama oli 717 km. Nousukyky oli 5,8 minuutissa 5 000 metriä. Huippunopeus oli 750 km/h, se oli jopa [[Me 262]]:ta sekä edeltäjäänsä (Jak-15) pienempi. Syynä tähän lienee koneen kohonnut omamassa eli tyhjäpaino. Lakikorkeus oli 12 750 metriä.<ref>Crosby, F., 2004: s.124</ref> Aseistukseen kuului kaksi [[NS-23]]-[[konetykki]]ä keulassa, koulutusversio oli aseistamaton. Junkers Jumo 004:stä kehitetyn Klimov-voimalaitteen teho oli 9.,8 kN.
Konetyypin kehityskautena oli sotilasilmailun kehittyminen tavattoman nopeaa. [[Kylmä sota]] vaikutti tähän suurelta osalta. [[Jakovlev Jak-23]] esiteltiin vain vähän tästä myöhempänämyöhemmin.[[Tiedosto:Yakovlev_Yak-17.jpg|pienoiskuva|Jakovlev Jak-17 museoituna [[Moninon ilmailumuseo]]ssa.]]