Ero sivun ”Joukkotiedotusväline” versioiden välillä

p
[katsottu versio][katsottu versio]
p (typo, space, Lähde: Postman 1987)
== Joukkotiedotusvälineiden vaikutus ==
 
Joukkotiedotusvälineitä on käytetty informaation jakamiseen. Laajettuaan joukkotiedotusvälineet ovat ryhtyneet myös [[viihde|viihdyttämään]] vastaanottajiaan, jolloin on herännyt kysymys joukkotiedotusvälineiden tiedotusluonteesta.<ref>{{Kirjaviite| Nimeke = Huvitamme itsemme hengiltä : julkinen keskustelu viihteen valtakaudella| Julkaisija = WSOY| Vuosi =1987| Tekijä = Postman, Neil| Suomentaja =Rekiaro, Ilkka| Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite =| Julkaisupaikka = Porvoo, Helsinki, Juva| Tunniste = | Isbn =951-0-14027-9| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto =| Viitattu = | Kieli = }}</ref> [[Alvin Toffler]] jakaa kirjassaan ''[[Third Wave]]'' tiedotuksen agraariin, teolliseen ja jälkiteolliseen. Eurooppalais-yhdysvaltalaisesta näkökulmasta ensimmäinen kattava joukkotiedotus olivat katolilaisen kirkon saarnastuolista luetut kuulutukset, jossa kirkko pystyi säätelemään tiedotuskanavan käyttöä. Toisessa vaiheessa tuli protestanttinen vallankumous{{selvennä|tätä taidetaan kutsua uskonpuhdistukseksi eikä vallankumoukseksi}}, [[kirjapainotaito]] sekä 1700-luvulla [[Sanomalehti|sanomalehdet]], mikä jatkui radiolla ja televisiolla. Jo ennen sähköistä viestintää on merkittävää viestimien osaa, painettua sanaa pääasiassa päivälehdistöä tarkoittaen kutsuttu [[Neljäs valtiomahti|neljänneksi valtiomahdiksi]]. Kolmannessa aallossa joukkotiedottaminen laajenee omaehtoisemmiksi kustanteiksi ja verkottuu.
 
Tiedotusvälineitä voidaan käyttää erilaisiin tarkoitusperiin vaikutuskanavana: kaupallisiin tarkoituksiin tai poliittisiin tarkoituksiin mielipidemuokkaajina. Vapaat tiedotusvälineet voivat olla vallanpitäjien ”vartijoita” tuomalla esiin epäkohtia.
23 548

muokkausta