Ero sivun ”VHF-monisuuntamajakka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
[[Tiedosto:Vor.gif|thumb|200px|VOR-näyttölaite. Kuvan tilanteessa kone on radiaalilla 254 ja jos koneen nokka osoittaa suunnilleen samaan suuntaan, on majakka koneen takana (tätä havainnollistaa esillä oleva FR-lippu). Radiaali valitaan kääntämällä asteikkokehää OBS-nupin avulla.]]
'''VHF-monisuuntamajakka''' eli '''VOR''' ({{k-en|VHF Omni-directional Range}}) on ilmailussa käytettävä [[navigointi|radionavigointimajakka]]. Sen avulla [[lentäjä]] saa tiedon siitä, mikä on ilma-aluksen sijainti suhteessa valittuun VOR:n [[radiaali]]in tai sen jatkeeseen. ''Radiaali'' (vanh. suom. ''säde''<ref name=":2">AIP FINLAND, MAR75</ref>) tarkoittaa magneettista suuntaa VOR-majakalta; esimerkiksi majakalta suoraan etelään osoittava puolisuora on radiaali 180.
Järjestelmään kuuluu maassa oleva majakka sekä ilma-aluksessa olevat VOR-vastaanotin (ns. NAV-radio) ja VOR-näyttölaite. Näyttölaitteessa on osoitinneula ja pyöritettävä kompassiasteikko; tätä asteikkoa säätämällä valitaan se radiaali, jonka suhteen omaa sijaintia halutaan tarkastella. Kun lentäjä asettaa vastaanottimeen halutun VOR-majakan taajuuden, siirtyy näyttölaitteen neula vasemmalle tai oikealle, riippuen siitä, kummalla puolella valittu radiaali on. Kun ollaan täsmälleen valitulla radiaalilla (tai sen jatkeella), on neula keskellä. Mikäli tällöin ollaan valitulla radiaalilla, on näyttölaitteessa näkyvillä FROM-lippu, jos taas ollaan radiaalin jatkeella (eli valitusta radiaalista 180 astetta poikkeavalla radiaalilla), näkyvissä on TO-lippu. On lisäksi huomattava, että VORin tapauksessa poikkeama ilmaistaan asteina, joten majakkaa lähestyttäessä samaa kulmapoikkeamaa vastaava lineaarinen poikkeama pienenee, jolloin neula näyttää herkistyvän. Samasta syystä on kaukana majakasta mahdollista saada väärä oikealla linjalla -näyttämä. Asteikolla yksi piste vastaa VORin tapauksessa kahden asteen poikkeamaa valitulta radiaalilta.
Rivi 15:
Suomeen ensimmäiset VOR-laitteet saatiin verrattain myöhään, vasta 1960-luvulla, ensimmäisenä Turun lentoasemalle loppuvuodesta 1963<ref name=":0">{{Lehtiviite|Tekijä=Suomen ilmailuliitto|Otsikko=Lentopostia|Julkaisu=Ilmailu 11/1963|Ajankohta=marraskuu 1963|Julkaisija=}}</ref>. Tätä ennen käytössä oli lähinnä [[Suuntaamaton radiomajakka|suuntaamattomia NDB-majakoita]] (ensimmäiset näistä asennettiin 1946<ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=https://turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/ilmailuonnettomuuksientutkinta/vanhemmattutkintaselostukset/xJmvkRCp5/2_1988L_Tutkintaselostus.pdf|nimeke=Wasawings-onnettomuuden tutkintaselostus 1988}}</ref>) sekä valaistuja suunnistusloistoja, jotka kuitenkin poistuivat jo hyvin pian sotien jälkeen. Yleisesti ottaen Suomi oli suunnistuslaiteinfrastruktuurin kehityksessä merkittävästi muuta Eurooppaa jäljessä<ref>Oulun lentoaseman vuosikertomus 1961, s. 10</ref>. Tästä huolimatta jo 1950-luvun alussa oli sellaisia ilmatilan osia, joissa mittarilentotoiminta ilman radiosuunnistuslaitteita oli kiellettyä. Myöskään näkölentoselvityksiä näille alueille ei tyypillisesti myönnetty, joten ensimmäiset mittarilentoväylät olivat syntyneet.
Tiukat lentokieltomääräykset johtuivat siitä, etteivät ilma-alusten radiovarustusta koskevat määräykset olleet vielä vakiintuneet, joten merkittävä osa erityisesti yleisilmailuliikenteestä toimi ilman sekä radiosuunnistusvarusteita että puheyhteyttä lennonjohtoon. Radiovarustusmääräykset alkoivat tiukentua vuonna 1952 Helsingin lentoaseman avaamisen aikoihin siten, että vaatimus VHF-radiopuhelinvarustuksesta levisi Helsingin ilmatilasta alkaen vähitellen koko maahan. Siihen asti liikennelentokoneidemme ([[DC-3]], [[Convair Metropolitan|Convair]]) lennonjohtoyhteydet oli hoidettu sähköttämällä, Morse-pohjaisten Q-koodimerkkien avulla, joista osa on jäänyt elämään radiopuhelinliikenteen sanontoihin (mm. QNH, QFE, QDM jne.). Aero O/Y luopui sähköttäjistä vuonna 1952 lukuun ottamatta Neuvostoliiton reittejä, joilla kolmatta miehistön jäsentä voitiin edellyttää Neuvostoliiton hajoamiseen asti.
Varsinaisen radiosuunnistusvarustuksen osalta vähimmäisvaatimus 1950-70-luvuilla mittarilentotoiminnassa oli kullakin lennolla reittirakenteen ja käytettäväksi suunniteltujen lähtö- ja lähestymismenetelmien osalta tarvittava varustus, kuitenkin vähintään kaksi toisistaan riippumatonta radiosuunnistusvastaanotinta, VORin ollessa suositeltava 1970-luvun alusta, ja tullessa pakolliseksi 1970-80-lukujen vaihteessa.<ref name=":2" /> Vaatimus ADF-varustuksesta (NDB-majakan vastaanotin) poistui vasta vuonna 2014. Radiomajakoiden osalta oli toimitettu vuoden 1961 alussa myös tunnusuudistus, joka sisälsi paikkasidonnaisuusehdon: kun majakoiden tunnukset Suomessa aiemmin olivat muotoa OJx tai OJx, jossa x oli vaihtuva kirjain/morsemerkki, oli jatkossa matalatehoisia lähestymismajakoita lukuun ottamatta käytettävä laitteen sijaintipaikkaa ilmentävää tunnusta, kuten KAN (Kangasniemi) tai PUN (Punkalaidun), mikä sekä vapautti käyttöön lisää tunnuksia että helpotti oikean majakan tunnistamista. Tästä huolimatta vanha tunnus jäi käyttöön osalle majakoista, viimeinen näistä oli Järvenpään NDB "OJA", joka poistui käytöstä 2000-luvun alkuvuosina.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://mad.konbriefing.com/radio-beacons/fi-finland/radio-beacons-1950s.html|nimeke=Suomen vanhat radiomajakat|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref> Päälentoasema Helsingin VOR tuli käyttöön 10. maaliskuuta 1964, alun perin taajuudella 114,8 [[MHz]] (nykyinen Doppler-VOR/DME toimii taajuudella 114,2 MHz). Aluksi varustettiin VOR-asemilla länteen suuntautuvat lentoväylät<ref name=":0" />, mitä vauhditti sekin, että Ruotsiin VOR oli saatu jo jonkin verran aiemmin, 1950-luvun alussa. Erityisen hanakasti NDB-teknologiaa korvattiin VORilla 1980-luvulta alkaen vanhan laitekannan huoltokustannusten nousun myötä ja useiden onnettomuuksien aiheuttaman, NDB-tekniikan luotettavuutta arvostelleen keskustelun seurauksena -- jo tuolloin Suomen ilmailuhallinnossa tehdyn periaatepäätöksen mukaan oli NDB:n käytöstä lähestymislaitteena luovuttava ja kaikille säännöllisen liikenteen lentoasemille saatava VOR, mikä ei kuitenkaan Suomessa koskaan toteutunut: NDB on edelleenkin operatiivisessa käytössä GPS:n ja ILS:n ohella mm. Seinäjoen ja Kokkolan lentoasemilla.<ref name=":1" /> VOR-verkosto laajeni aina 1990-luvun lopulle asti – viimeinen uusi majakka perustettiin Orimattilaan 1997.
| |||