Ero sivun ”Ilomantsin taistelu 1944” versioiden välillä

160 merkkiä lisätty ,  10 kuukautta sitten
kh
(→‎Aiheesta muualla: historiallisten paikkojen entisöintilinkki talteen aiheesta muualla osioon)
(kh)
 
Ennen [[Ilomantsi]]n taistelua [[puna-armeija]]n suurhyökkäykset oli jo pysäytetty [[Talin–Ihantalan taistelu|Talin–Ihantalan]], [[Viipurinlahden taistelu (1944)|Viipurinlahden]], [[Äyräpään–Vuosalmen taistelut|Äyräpään–Vuosalmen]] ja [[U-asema]]n [[Nietjärven taistelu]]issa.
 
Nyt [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] punaPuna-armeija teki tämän viimeisen Ilomantsin suurhyökkäyksen [[Ilomantsi]]n suunnassa heinä-elokuun vaihteessa vuonna 1944 alun alkaen kahden [[divisioona]]n ([[Neuvostoliiton 176. divisioona|176.]] ja [[Neuvostoliiton 289. divisioona|289. D]]) voimin. Puna-armeija, yrittiyrittäen vallata Ilomantsin tärkeän tienristeyksen, jatavoitteenaan edetä sieltä aiemman hyökkäyksen pysäyttäneen [[Suomen VI armeijakunta|Suomen VI armeijakunnan]] selustaan. Suomalaiset joukot motittivat nämä kaksi neuvostodivisioonaa, ja torjuivat niiden avuksi lähetetyt neuvostoprikaatit. Divisioonien rippeet pakenivat itään ja taistelu päättyi suomalaisten voittoon.
 
== Taistelun kulku ==
Jääkärikenraalimajuri, [[Mannerheim-risti]]n ritari, [[Erkki Raappana]]n johtamat tilapäisjoukot – viivytystaisteluissa kulunut ja väsynyt [[21. prikaati (jatkosota)|21. prikaati]] (21. Pr, noin 7 000 sotilasta) ja Karjalankannakselta apuun siirretty levännyt ja täydennetty [[Ratsuväkiprikaati]] (Rv.Pr, noin 6 000 miestä) sekä kaksi pataljoonaa käsittänyt Osasto Partinen kävivät rohkeaan kaksinkertaiseen kaksipuoliseen saarrostukseen perustuvaan vastahyökkäykseen. tehdenNe motittivat ensin molemmistamolemmat divisioonistadivisioonat omatomiin mottinsamotteihinsa Leppävaaran–Lutikkavaaran ja Vellivaaran–Lehmivaaran alueille, ja pilkkoenpilkkoivat sekäja tuhotentuhosivat sitten näitä divisioonia. Tämä Ilomantsin taistelu käytiin noin 40 kilometriä leveällä ja noin 30 kilometriä syvällä alueella.
 
Samanaikaisesti idästä yritti tulla motitetuille puna-armeijan divisioonille apuun kolme [[merijalkaväkiprikaati]]a (69., 70. ja 3.), sekä panssariprikaati ja [[pioneeriprikaati]], mutta nämä torjuttiin.
 
Lopulta venäläiset näkivät tilanteensa toivottomaksi ja divisioonien henkilöstön rippeet tekivät läpimurron itään (eli pakenivat taistelukentältä). Divisioonien raskas kalusto jäi suomalaisten sotasaaliiksi (muun muassa yli sata tykkiä ja lähes sata kranaatinheitintä) jäi suomalaisten sotasaaliiksi, ja taistelukenttä jäi voittoisien suomalaisten haltuun.
 
Ryhmä Raappanan [[tykistö]] ampui kymmenen vuorokauden aikana 36 000 kranaattia ja venäläinen tykistö noin 10 000 kranaattia. Venäläisen tykistön vähäiseen tulitoimintaan oli syynä muun muassa suomalaisten sissien sekä Ilmavoimien suorittamat ammuskolonnien tuhoamiset. Esimerkiksi Mannerheim-ristin ritari, [[luutnantti]] [[Heikki Nykänen|Heikki Nykäsen]] johtama sissiosasto tuhosi 30 kuorma-auton kolonnan, joka oli kuljettamassa tykistön ammuksia.
 
== Arviot tappioista ==
Suomalaisten arvion mukaan neuvostoliittolaisten tappiot olivat 3&nbsp;200 kaatunutta ja useita tuhansia haavoittuneita. Suomalaisten tappiot olivat haavoittuneina 1&nbsp;388 ja kaatuneina 277 miestä.<ref name="ilomantsi_sodassa">{{Verkkoviite | Osoite = http://mekri.uef.fi/sotahistoria/kaatuneet.htm | Nimeke = Tappiot | Julkaisu = Ilomantsi sodassa | Julkaisija = Ilomantsin sotahistoriallinen työryhmä | Viitattu = 6.6.2011}}</ref>
 
Venäläisen lähteen (professori [[Juri Kilin|Juri Kilinin]]) mukaan: ”Ilomantsin mottitaistelun osallistuneiden yhtymien (289 ja 176.JvD, 3, 69 ja 70 MjvPr) kokonaistappiot 1.–11. elokuuta välisenä aikana olivat esikuntien antamien tietojen mukaan noin 5&nbsp;000 miestä, joista noin 1&nbsp;550 kaatunutta ja kadonnutta.”<ref name="ilomantsi_sodassa"/> Tappioiden ero selittyy osittain sillä, että suurtaistelua käytiin pari päivää jo heinäkuun puolella ja venäläinen tappiotieto koskee vain elokuuta. Suomalaisten tappioista noin 1/4 on heinäkuun viimeisen 5 päivän ajalta ja 3/4 elokuun ensimmäisten 11 päivän aikana. Näin Kilinin lukemat (5 000) muodostaisivat todennäköisesti myös noin 3/4 neuvostojoukkojen kokonaistappioista Ilomantsin taisteluissa.
Tappioiden ero selittyy osittain sillä, että suurtaistelua käytiin pari päivää jo heinäkuun puolella ja venäläinen tappiotieto koskee vain elokuuta. Suomalaisten tappioista noin 1/4 on heinäkuun viimeisen 5 päivän ajalta ja 3/4 elokuun ensimmäisten 11 päivän aikana. Näin Kilinin lukemat (5 000) muodostaisivat todennäköisesti myös noin 3/4 neuvostojoukkojen kokonaistappioista Ilomantsin taisteluissa.
 
== Kuvia ==
6 381

muokkausta