Ero sivun ”Lady Jane Grey” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→top: Lisätty: 'Irlannin' ja 'yhdeksän päivän ajan'. Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
→Asema kruununperimyksessä: Kielioppia korjattu Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
||
Rivi 24:
Koska miehet olivat etusijalla kruununperimyksessä, Suffolkit (ensin [[Brandon]]it ja myöhemmin [[Grey]]t) muodostivat Henrik VII:n perillisten nuoremman haaran. Vuoden 1544 kruununperimyslaki palautti sekä [[Maria I (Englanti)|Marian]] että [[Elisabet I|Elisabetin]] aseman kruununperimysjärjestyksessä, vaikka kumpikin olikin lain silmissä yhä avioton lapsi. Lisäksi laki antoi [[Henrik VIII (Englanti)|Henrik VIII:lle]] oikeuden muuttaa kruununperimysjärjestystä testamentissaan. Kuninkaan testamentti vahvisti hänen kolmen lapsensa aseman, minkä jälkeen testamentissa julistettiin, että mikäli yksikään hänen kolmesta lapsistaan ei saisi jälkeläisiä, Englannin kruunu siirtyisi hänen nuoremman sisarensa [[Mary Tudor (Ranskan kuningatar)|Mary Tudorin]] lapsille. Hän syrjäytti testamentissaan vanhemman sisarensa [[Margareeta Tudor]]in jälkeläiset, koska ei halunnut antaa Englannin kruunua [[Skotlanti|Skotlannin]] monarkeille.
Monet protestantit olivat vaurastuneet, kun Henrik VIII oli sulkenut katolisia luostareita sekä jakanut kirkon maita ja muuta omaisuutta omille tukijoilleen. [[Northumberland]]in herttua [[John Dudley]], joka oli yksi huomattavimmista protestanttisista aatelisista, oli toiminut sijaishallitsijana Henrikin pojan [[Edvard VI|Edvard VI:n]] hallituskaudella. Kun kävi selväksi, ettei Edvard VI eläisi kauan, maan paluuta [[Katolinen kirkko|katolisuuteen]] pelkäävä Dudley ryhtyi johtamaan rintamaa, jonka tarkoituksena oli varmistaa, että valtaistuimelle nousisi [[protestantismi|protestantti]] eikä katolilainen Maria.
järjesti nopeasti poikansa [[Guilford Dudley]]n ja Janen välille avioliiton, koska toivoi voivansa siten kontrolloida uutta miniäänsä ja käyttää ylintä valtaa Englannissa. Kun vanhemmat kertoivat Janelle kihlauksesta, tämä kieltäytyi tottelemasta – hänestä Guilford oli ruma ja typerä. Historioitsijat raapivat yhä päätään, miksi päällisin puolin hiljainen ja tottelevainen tyttö käyttäytyi aivan ennennäkemättömällä tavalla ja uhmasi vanhempiensa avioliittojärjestelyitä. Välittämättä Janen kieltäytymisestä hänen vanhempansa pakottivat hänet alistumaan. Kruununperimyskysymys oli noussut ajankohtaiseksi Henrik VIII:n hallituskauden (1509–1547) uskonnollisten levottomuuksien aikana. Kun Henrikin protestanttinen poika ja seuraaja Edvard VI oli kuolemaisillaan vuonna 1553, hänen katolinen sisarensa Maria oli oletettu kruununperijä. Edvard VI kuitenkin nimesi kuolinvuoteellaan laatimassaan testamentissaan, John Dudleyn vaikutuksesta, perijöikseen isänsä sisaren [[Mary Tudor (Ranskan kuningatar)|Mary Tudorin]] protestanttijälkeläiset eikä sisarpuoltaan Mariaa. Hän tiesi siten jättävänsä käytännössä kruununsa lempiserkulleen Jane Greylle, joka oli hänen laillaan järkkymätön protestantti ja erittäin hyvin koulutettu.
| |||