[[Juudan kuningaskunta]], joka oli [[Israel]]ia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan [[Ahab]]in tyttärestä [[Atalja]]sta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja [[Baal]]-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui [[Egypti]]n vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Konttinen, Matti (toim.) | Nimeke=Antiikin kansoja ja valtioita, Vuodesta 970 eKr. vuoteen 277 eKr | Selite=Ihmiskunnan värikkäät vaiheet. Suomennos Heikki Kaskimies | Julkaisija=Valitut Palat | Sivu=20 | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-584-369-3}}</ref>
[[Raamattu|Raamatun]] mukaan [[NebukadnessarNebukadressar II]] vei suuren osan [[Jerusalem]]in asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas [[JoojakinJojakin]]in aikana antaen vain köyhien jäädä sinne<ref>{{raamatunpaikka|2. Kun. 24:8-16}}</ref>. Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, [[Sidkia]]n hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja koko väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen.<ref>{{raamatunpaikka|2. Kun. 25:1-21}}</ref>. Kun [[Persia]]n kuningas [[Kyyros II Suuri|Kyyros]] (Koores) myöhemmin valloitti Babylonin, hän myönsi juutalaisille oikeuden palata Juudaan<ref>{{raamatunpaikka|Esra 1:1-6}}</ref>. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa myös [[Jerusalemin temppeli]] uudestaan, mutta se saatiin rakennetuksi vasta [[Dareios II|Dareioksen]] hallitsijakaudella.<ref>{{raamatunpaikka|Esra 6:1-15}}</ref> Professori [[Simo Parpola]]n mukaan juutalaiset olivat omaksuneet täydellisesti Babylonian kulttuurin ja uskonnon, ja Juudaan palaajat toivat ne mukanaan jokseenkin sellaisenaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003115738.html | Nimike = Mesopotamia luo perspektiivin kristinuskon oikeaan ymmärtämiseen | Sivusto = Helsingin Sanomat | Selite = julkaistu lehdessä 20.1.1992 | Viitattu = 2.4.2021}}</ref>
Koska ajanjakso kesti perimätiedon tai Raamatun mukaan vain 58 vuotta, mikä aika on hyvin inhimillisesti muistettavissa, on Babylonin vankeudella mahdollisesti keskeinen merkitys juutalaisuuden ja siitä kehittyneen [[kristinusko]]nkin [[nostalgia|nostalgiselle]] kaipaukselle "Pyhään maahan". Tätä [[metafora]]a esiintyy myöhemminkin rajansiirtojen yhteydessä esimerkiksi [[Balkan]]illa, luovutetun [[Karjala]]n kysymyksen yhteydessä sekä [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] sisäisiä kansojen pakkosiirtoja käsiteltäessä.
Professori [[Simo Parpola]] kirjoitti Helsingin Sanomissa 16.1.1992: ”Lukemattomat seikat viittaavat siihen, että juutalaiset – jotka olivat sentään kolmesataa vuotta eli seitsemän sukupolven ajan Babyloniassa vankeina – omaksuivat täydellisesti maan kulttuurin ja uskonnon; ne fanaatikot, jotka palasivat sitten Israeliin, toivat sen mukanaan jokseenkin sellaisenaan. Lähi-idän maat olivat jo kauan ennen ajanlaskumme alkua samaa kulttuuripiiriä.” Ajoitus ”kolmesataa vuotta” viittasi siihen, että paluu Babylonin vankeudesta kesti pitkään<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003115738.html | Nimike = Mesopotamia luo perspektiivin kristinuskon oikeaan ymmärtämiseen | Sivusto = Helsingin Sanomat | Selite = julkaistu lehdessä 20.1.1992 | Viitattu = 2.4.2021}}</ref>.
Baabelin vankeudeksi kutsutaan myös [[Avignonin vankeus|Avignonin vankeutta]] eli ajanjaksoa [[1309]]–[[1377]], jolloin Rooman [[paavi]]t olivat vastentahtoisessa maanpaossa [[Avignon]]issa, Ranskassa.
