Ero sivun ”Rukn al-Din Khurshah” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 28:
Khurshahia kohdeltiin aluksi hyvin. Nizareilla oli hallussaan vielä muita linnoja. Mongolit halusivat Khurshahin avulla varmistaa niiden nopean antautumisen. Kun Khurshah antoi käskyn yleisestä antautumistesta, noin 40 linnaa antutuikin varuskuntineen. [[Alamut]] jatkoi kuitenkin vastarintaa kukistuen sekin kuitenkin joulukuussa 1256. Alamutissa tuhoutui muun muassa nizarien kuuluisa kirjasto. [[Lanbasar]] teki vastarintaa vielä seuraavan vuoden puolelle ja [[Girdkuh]] vuoteen 1270. Mongolit purkivat valloitettujen linnojen linnoitteita.<ref name="eoi" /> Nizarit eivät saaneet entisiä maita enää koskaan takaisin, vaikka joitakin taisteluja käytiin vielä myöhemmin.<ref name="sot" />
Khurshah alkoi olla nyt hyödytön mongoleille. Hän kuitenkin päätti kysyä vangitsijoiltaan lupaa lähteä mongolien pääkaupunki [[Karakorum]]iin tapaamaan suurkaani [[Möngke]]ä. Hülegü suostui hieman erikoiseen pyyntöön ja Khurshah lähti mongolisotilaiden saattueen kanssa kohti pääkaupunkia 9. maaliskuuta 1257. Seurue oli päässyt Karakorumiin tai sen tuntumaan, kun Möngke ilmoitti että hän ei ota vastaan Khurshahia. Ainakin virallinen syy oli se, että Khurshahin ei ollut onnistunut taata Lanbasarin ja Girdkuhin antautumista. Todellisuudessa Mongke oli jo tällä välin määrännyt mongolit surmaamaan Persian nizairit. Asiasta tietämätön Khurshah lähti paluumatkalle kohti Persiaa, jossa hänen mongolivartijansa surmasivat hänet keväällä 1257 mahdollisesti Keski-Mongolian [[Hangaivuoret|Hangaivuorten]] tuntumassa.<ref name="eoi" />
Nizairit olivat salakuljettaneet Khurshahin pojan [[Shams al-Din Muhammad]]in turvaan Persiasta. Hänestä polveutuvat myös nykyisin arvonimeä Aga Khan käyttävät nizarijohtajat, kuten nykyisin virkaa hoitava [[Agha Khan IV]].<ref name="sot" />
| |||