Ero sivun ”Rukn al-Din Khurshah” versioiden välillä

Khurshahin noustessa nizarien johtoon heillä oli jo joitakin kokemuksia mongolien hyökkäyksistä muualle Persiaan. Lähteet eivät ole täysin selviä siitä, millaisin taktiikoin Khurshah aluksi yritti selviytyä tilanteesta. Ilmeisesti hän päätyi lopulta jonkinlaiseen kompromissisuunnitelmaan, jossa nizarit säästäisivät ainakin keskuksensa Rudbarissa. Mongolien kanssa käytiin pitkiä ja lopulta tuloksettomia neuvotteluja, samalla kun aikaisemmin nizarien kanssa huonoissa väleissä olleita [[sunnalaisuus|sunnalaisia]] yritettiin saada kapinaan mongoleja vastaan. Lopullisesti nizarit kukisti suurta sotaretkeä vuonna 1256 Persiaan johtanut kaani [[Hülegü]]. Khurshah lähetti vielä hänellekkin lähettilään, mutta Hülegü vaati nizarien ehdotonta alistumista ja heidän linnojensa purkua. 8. marraskuuta 1256 mongolit alkoivat viimeisten neuvottelujen epäonnistumisen jälkeen piirittää Rudbarin alueen päälinnoitusta [[Maymun-Diz]]ia, joka antautui vielä samassa kuussa 19. marraskuuta. Antautujien joukossa oli myös itse Khurshah, mikä päätti hänen valtakautensa vain vuoden hallinnon jälkeen.<ref name="eoi" />

 

 

Khurshah alkoi olla nyt hyödytön mongoleille. Hän kuitenkin päätti kysyä vangitsijoiltaan lupaa lähteä mongolien pääkaupunki [[Karakorum]]iin tapaamaan suurkaani [[Möngke]]ä. Hülegü suostui hieman erikoiseen pyyntöön ja Khurshah lähti mongolisotilaiden saattueen kanssa kohti pääkaupunkia 9. maaliskuuta 1257. Seurue oli päässyt Karakorumiin tai sen tuntumaan, kun Möngke ilmoitti että hän ei ota Khurshahia. Ainakin virallinen syy oli se, että Khurshahin ei ollut onnistunut taata Lanbasarin ja Girdkuhin antautumista. Todellisuudessa Mongke oli jo tällä välin määrännyt mongolit surmaamaan Persian nizairit. Asiasta tietämätön Khurshah lähti paluumatkalle kohti Persiaa, jossa hänen mongolivartijansa surmasivat hänet keväällä 1257 mahdollisesti Keski-Mongolian [[Hangaivuoret|Hangaivuorten]] tuntumassa.<ref name="eoi" />