Ero sivun ”Damagaramin sulttaanikunta” versioiden välillä

|vuosi_alku = [[1731]]

|vuosi_loppu = [[1899]]

Paikalliset aristokraatit perustivat Damagaramin vuonna 1731.<ref name="ADF"/> DamagaramSe oli tuohon aikaan pelkkä pikkukylä ja uusi valtio [[Kanem-Bornu]]n vasalli. ValtioDamagaram oli sisäisesti epävakaa, mutta onnistui vähitellen levittämään valtaansa ympäröiviin kyliin.<ref name="Idrissa&Decalo"/> MaanSen poliittinen järjestelmä olivastasi paljolti samanlainen kuin keskiajan Euroopaneurooppalaista [[feodalismi|feodaalijärjestelmäfeodaalijärjestelmää]]. Siinä aristokraatit omistivat maat ja alustalaiset tekivät palveluksia aristoraateillearistokraateille, jotka suojelivat maata sotilaallisesti. Damagaramin alue alkoi kasvaa 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin se valloitti ympäröineitä valtioita.<ref name="ADF"/> Samoihin aikoihin Kanem-Bornun vaikutusvalta heikkeni [[Sokoto]]n voimistumisen<ref name="Idrissa&Decalo"/> sekä katovuosien vuoksi.<ref name="ADF"/>

Zinder oli aluksi vain pieni kylä, muttaalkoi 1700-luvulla siitä alkoi kehittyä kaupallinenkaupalliseksi keskuskeskukseksi. Sen sijainti oli erinomainen, sillä se sijaitsi [[Sahara]]n etelepuoliseneteläpuolisen alueen kauppareiteillä. Sieltä käytiin kauppaa [[Tripoli]]in nykyisessä Libyassa ja [[Kano]]on nykyisessä Nigeriassa. Sieltä lähti kauppareittejä myös itään ja länteen. Sulttaanit siirsivät hovinsa Zinderiin vuonna 1736., ja Kaupunkiinsinne muutti myös [[tuaregit|tuaregeja]], jotka toivat kaupunkiin oppineita. Sulttaani antoi heidän perustaa omat korttelinsa, ja alkuperäisasukkaat asuivat kaupungin vanhoissa osissa.<ref name="ADF"/><ref name="SalamWeb">[https://today.salamweb.com/the-islamic-town-of-zinder-roots-of-damagram-sultanate/ The Islamic town of Zinder: Roots of Damagram Sultanate]. ''SalamWebToday'', ei päivämäärää. Viitattu 9.6.2021. {{en}}</ref> 1800-luvun alussa Zinderistä tuli valtion pääkaupunki,<ref name="Idrissa&Decalo" /> ja nykyinen palatsi rakennettiin vuoden 1850 tienoilla.<ref name="ADF" />

Eurooppalainen matkailija vieraili Zinderissä vuonna 1850. Hän kirjoitti, että sulttaani asuu palatsissaan 300 vaimonsa kanssa ja että lapsia on lukematon määrä. Sanottiin, että sulttaani komentaa 300 ratsumiestä ja 30 &nbsp;000 jalkaväen sotilasta. Armeijalla oli käytössään 12 Zinderissä tehtyä kanuunaa.<ref name="ADF" /><ref name="SalamWeb" /> Zinder sijaitsi kaukana Sokoton ydinalueilta, mikä mahdollisti itsenäisen politiikan harjoittamisen. Lisäksi sulttaanikunnan käsityöläiset hallitsivat [[tykki|tykinvalmistuksen]] taidon muista alueen valtakunnista poiketen. Voimansa huipulla Damagaram oli sulttaani Tanimoun dan Sulaymanin valtakausien aikana. Hän hallitsi vuosina 1841–1843 ja jälleen 1851–1884. Sokoton laajentumisyritykset torjuttiin, ja sulttaanikunta turvasi kauppareittien hallinnan omilla valloitussodillaan.<ref name="Idrissa&Decalo" />

1800-luvun mittaan Damagaram alkoi heikkenevän Kanem-Bornun sijaan hakea turvaa [[Osmanien valtakunta|Osmanivaltakunnasta]]. Darfurilaisen sotapäällikkö [[Rabih al-Zubayr Ibn Fadl Allah|Rabihin]] valloitusretket johtivat Kanem-Bornun luhistumiseen ja uhkasivat myös Damagaramin turvallisuutta.<ref name="Idrissa&Decalo" /> Myös Ranska kiinnostui alueesta ja alkoi laajentaa alueitaan Senegalista[[Senegal]]ista kohti [[Niger-jokea (joki)|Nigerjokea]]. Vuoden 1897 loppupuolella kapteeni [[Marius-Gabriel Cazemajou]]n johtama 37-miehinen sotilasjoukko saapui Damagaramin sulttaanin hoviin. Cazemajou vaati sulttaania tunnustamaan Ranskan ylivallan, jolloin hänet surmattiin.<ref name="ADF" /><ref name="SalamWeb" /> Sulttaanin armeija takavarikoi ranskalaisten aseet ja käytti niitä omissa sodissaan muita alueen valtioita vastaan.<ref name="Idrissa&Decalo" /> Ranskalaiset palasivat kuitenkin suuremmalla joukolla kostamaan Cazemajoun kuoleman.<ref name="ADF" /><ref name="Idrissa&Decalo" />

Ranska valtasi sulttaanikunnan vuonna 1899. Sen pinta-ala oli tuolloin yli 70&nbsp;000 neliökilometriä ja väkiluku noin 400&nbsp;000.<ref name="Idrissa&Decalo"/> Hallitseva sulttaani surmattiin, ja sulttaanikunnan poliittinen merkitys väheni.<ref name="ADF"/><ref name="SalamWeb"/> Ranskalaiset lakkauttivat sulttaanikunnan kokonaan vuonna 1906 saatuaan tietää sulttaani Amadou dan Bassan kapina-aikeista. Damagaranin alue jaettiin kolmeen osaan ja niiden johtajaksi nousi Amadoun entinen [[eunukki]]orja Ballama Ousman, joka saavutti ranskalaisten luottamuksen syyttämällä kilpailijoitaan kapinallisiksi ja salaliittolaisiksi. Vuonna 1915 Ballama ajoi maanpakoon kilpailijansa Barma Moustaphan, joka oli sulttaanien jälkeläinen. Ballaman petollisuus tuli ranskalaisten tietoon 1922, ja seuraavana vuonna uudeksi sulttaaniksi nimitettiin Barma Moustapha.<ref name="Idrissa&Decalo"/> Zinder toimi [[Nigerin siirtomaa|Nigerin siirtomaan]] pääkaupunkina 1911–1926, minkä jälkeen hallinto muutettiin nykyiseen pääkaupunkiin [[Niamey|Niameyhin]].<ref>Idrissa & Decalo 2012, s. 30.</ref>

Damagaramia hallittiin tehokkaasti. Jokaisen kylään nimitettiin virkamies, joka toimi suoraan sulttaanin alaisena. Hänen tehtävänään oli valvoa paikallisia päälliköitä ja varmistaa, että he noudattivat sulttaanin määräyksiä. Tuloja sulttaani sai kolmesta eri lähteestä. Yksi kolmasosa muodostui kansalaisten maksamista veroista ja toinen kolmasosa tuli karavaanikauppiaiden maksamista maksuista. Kolmasosa tuli orjakaupasta. Ihmisiä otettiin kiinni ja heidän myytiin orjina eteenpäin.<ref name="Sowers&Issoufou">Sowers, F. W. & Issoufou, Manzo: [http://apps.worldagroforestry.org/Units/Library/Books/Book%2085/faidherbia%20albida/html/precolonial.htm?n=61 Precolonial Agroforestry and its Implications for the Present: the Case of the Sultanate of Damagaram, Niger]. ''World Agroforestry Centre''. Viitattu 9.6.2021. {{en}}</ref>

Kehittynyt byrokratia osoittautui tärkeäksi, kun valvottiin luonnonvarojen käyttöä. Hallinto kiinnitti erityistä huomiota puiden ja metsien hakkuuseen. Eurooppalaisia matkailijoita hämmästytti, miten vähän maata oli viljeltynä. Alueella noudatettiin käytäntöä, missä osa maasta jätettiin viljelemättä joka kuudes vuosi. Käytäntö oli voimassa pitkälle 1900-luvulle. Osa puista kuului sulttaanille, ja niiden kaataminen oli kielletty ankarien rangaistusten uhalla. Esimerkiksi [[anapuu]] (''gaoFaidherbia albida'')<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://finto.fi/kassu/fi/page/k98979| Nimeke = Faidherbia albida|Julkaisu = Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet| Julkaisija = Finto| Viitattu = 16.6.2021}}</ref> eli ''A. Albidagao'' sisältää tärkeitä maaperän hedelmällisyyttä ylläpitäviä mineraaleja. Sen lehdet tarjoavat myös ravintoa lampaille ja vuohille huhtikuusta kesäkuuhun, jolloin niillä on muuten vähän ravintoa. Päätöksellä suojella gaopuitaanapuita on ollut vaikutuksia myös nykyaikaan. 1950-luvulla Damagaramin alueen pensaisto alkoi vähetä ja myös puut olivat vaarassa. Entiset ”sulttaanin puut” julistettiin nyt ”kuvernöörin puiksi”, joiden kaataminen oli kiellettyä. Nykyään alueella voi nähdä gaometsikköjäanapuumetsikköjä, joissa on eri ikäisiä puita.<ref name="Sowers&Issoufou" />

Sulttaanikunta on edelleen olemassa, ja sen virallinen kirjanpito pitää Ballama Ousmanin valtakautta sijaishallituksena. Nykyinen sulttaani Aboubacar Sanda Oumarou on hallinnut vuosina 1978–2000 ja jälleen vuodesta 2011.<ref name="Idrissa&Decalo" /> Hänen virkansa on lähinnä seremoniallinen. Yli 170 vuotta vanha palatsi on Zinderin suosituin [[turistikohde]]. Rakennuksen muuri on 10 metriä korkea ja 10 metriä paksu, ja sen julkisivua koristaa sulttaanikunnan tunnukset: miekka, kilpi ja kaksi keihästä.<ref name="ADF" />