Ero sivun ”Ultraviolettikatastrofi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jpk (keskustelu | muokkaukset) |
p joka -> mikä |
||
Rivi 5:
Ultraviolettikatastrofi on seurausta klassisen tilastomekaniikan tasajakoteoreemasta, jonka mukaan kaikkien tasapainossa olevan järjestelmän moodien (vapausasteiden) keskimääräinen energia on kT.
Klassisen sähkömagnetismin mukaan, sähkömagneettisten moodien lukumäärä 3-ulotteisessa kaviteetissa per taajuus, on suhteessa taajuuden neliöön. Tästä seuraa, että säteilytehon per taajuus pitäisi seurata [[Rayleigh-Jeansin laki]]a ja olla suhteessa taajuuden neliöön.
Siksi sekä annetun taajuuden teho että kokonaissäteilyteho kasvavat äärettömyyksiin kun taajuus kasvaa korkeammaksi ja korkeammaksi,
Max Planck ratkaisi tämän ongelman esittämällä, että sähkömagneettinen energia ei seurannut klassista määritelmää vaan, että se pystyi vain oskilloimaan tai emittoimaan tietyn kokoisia energiapaketteja, joiden suuruus on suhteessa taajuuteen (kuten [[Planckin laki]] esittää). Tällä on se vaikutus, että mahdollisten moodien lukumäärä vähenee annetulla energialla korkeilla taajuuksilla kuten myös keskimääräinen energia noilla taajuuksilla. Säteilyteho lähestyy lopulta nollaa taajuuden kasvaessa äärettömyyksiin ja kokonaissäteilytehosta tulee äärellinen.
| |||