Ero sivun ”Raipparangaistus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 13:
Ruotsi-Suomessa käytettiin raipparangaistusta varsin tavallisena muotona rikoksentekijöiden rankaisemiseen vielä kauan [[vuoden 1734 laki|vuoden 1734 lain]] voimassaoloaikana; varsinaiset ruumiinrangaistukset – korvien, nenän, kielen tai käden poikkileikkaaminen tai silmän puhkaiseminen – tulivat sen nojalla kyseeseen vain [[kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksen]] kovennuksena. Raipparangaistukset pantiin toimeen julkisesti, ja ruoskimispaikat sijoitettiin kaupungeissa usein toreille ja maaseudulla yleisten teiden varsille.<ref name="otavan">''Otavan Iso tietosanakirja'', osa 7, palstat 770–771. Helsinki: Otava, 1964.</ref> [[Kaakinmaa]]n kaupunginosa [[Tampere]]ella on saanut nimensä siellä 1800-luvun loppupuolelle saakka olleesta kaakinpuusta, johon pahantekijät sidottiin ruoskimisen ajaksi.<ref>Maija Louhivaara: ''Tampereen kadunnimet'', s. 68. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere.</ref>
Aiemmin, vielä aina [[1800-luku|1800-luvun lopulle]] asti, oli raippojen määrääminen Suomessa melko yleistä. Esimerkiksi Lappeenrannassa toimeenpantiin tiettävästi viimeinen raipparangaistus syksyllä 1887 karjavarkaudesta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://maurikin.blogspot.fi/2016/03/lappeenrannan-piiskauspaalu-oli.html|nimeke=Makkerin blogi: Lappeenrannan piiskauspaalu oli nykyisellä Kino-Aulan tontilla|julkaisu=maurikin.blogspot.fi|viitattu=2016-03-14}}</ref> Saattoi käydä niinkin, että hyvin köyhä henkilö joutui maksamaan [[sakko]]rangaistuksen raippojen muodossa. Tästä muodostui eräs kansansanonta: ''Rikas maksaa rahallaan, köyhä selkänahallaan.'' Käytetty
Suomen [[Vankila|vankiloissa]] käytettiin raippojen antamista sisäisenä kurinpitomenettelynä aina [[1930-luku|1930-luvulle]] saakka. Menettely oli yksittäisenä rangaistusmuotona kaikkein ankarin sekä erittäin harvinainen, ja sen määräsi vankilan johtaja, joka myös rangaistuksen toimeenpanoa valvoi, muiden korkeiden vankilavirkailijoiden kuten [[lääkäri]]n ja vankila[[pastori]]n kanssa yhteisesti.<ref>Tähkä: s. 51-55</ref>
| |||