Ero sivun ”Kullervo Leskinen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
IDepom (keskustelu | muokkaukset)
Lisännyt tekstiä ja muokannut järjestystä. Lähde Kullervo Leskisen tytär Anna-Liisa Oinonen.
IDepom (keskustelu | muokkaukset)
p Pieni lisäys.
Rivi 1:
'''Kaarlo Veikko Kullervo Leskinen''' ([[15. syyskuuta]] [[1908]] [[Toholampi]] – [[25. heinäkuuta]] [[1989]] [[Jyväskylä]]) oli suomalainen urheiluampuja, joka saavutti 15 maailmanmestaruutta uransa aikana.<ref name="sr">[http://www.sports-reference.com/olympics/athletes/le/kullervo-leskinen-1.html Sports-Reference.com Kullervo Leskinen Biography and Olympic Results]</ref><ref name=":0">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.issf-sports.org/athletes/athlete.ashx?personissfid=SHFINM0000000025|Nimeke=ISSF - International Shooting Sport Federation - issf-sports.org|Tekijä=|Ajankohta=|Viitattu=2.9.2016}}</ref> Hän on eniten ammunnan maailmanmestaruuksia voittanut suomalainen.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ampumaurheiluliitto.fi/esittely/?x31448=2340623|Nimeke=”Osuttiin sitä ennenkin – Puhtaita osumia hyvässä seurassa jo 90 vuotta”-näyttely Metsästysmuseossa Riihimäellä|Tekijä=Viitanen, Matti|Ajankohta=1.6.2009|Julkaisija=Suomen Ampumaurheiluliitto|Viitattu=2.9.2016}}</ref> ”Kurre” Leskinen oli mukana [[Kesäolympialaiset 1948|Lontoon olympialaisissa 1948]] ja [[Kesäolympialaiset 1952|Helsingin olympialaisissa 1952]].
 
Kullervo Leskinen ampui ensimmäisenä Suomessa suurmestaruusluokan tuloksen toukokuussa 1930, jolloin hän oli 21-vuotias. Tämän ansiosta hän pääsi Suomen maajoukkueeseen ja pääsi ensimmäisiin maailmanmestaruuskilpailuihinsa Antwerpeniin vuonna 1930, jossa hän saavutti myös ensimmäisen henkilökohtaisen maailmanmestaruutensa.
 
Leskinen edusti Suomea [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut|Ammunnan maailmanmestaruuskilpailuissa]] viisi kertaa 1930-luvulla ja saavutti niissä 11 kultamitalia. Nämä kisat olivat [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1930|1930]] Antwerpenissä Belgiassa, [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1931|1931]] Lwowissa (Lviv) Puolassa, [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1933|1933]] Gradassa Espanjassa, [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1935|1935]] Roomassa Italiassa ja [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1937|1937]] Helsingissä Suomessa. Sotien jälkeen ensimmäiset ammunnan MM-kisat järjestettiin Buenos Airesissa Argentiinassa vuonna [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1949|1949]] ja seuraavat Oslossa Norjassa [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1952|1952]], joissa Leskinen ampui neljä kultamitalia lisää.
 
Kaikkiaan näissä MM-kisoissa Kullervo Leskinen saavutti 15 kultamitalia, joista 5 henkilökohtaista ([[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1930|1930]] vapaakiväärin makuukilpailussa, [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1931|1931]] pienoiskiväärin polviasentokilpailussa, [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1935|1935]] pienoiskiväärin pystykilpailussa, [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1949|1949]] vapaakiväärin polviasentokilpailussa ja [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1952|1952]] vapaakiväärin makuukilpailussa) ja 19 hopeamitalia, joista 9 henkilökohtaista sekä 10 pronssimitalia, joista 5 henkilökohtaisia.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Siukonen, Markku; Rantala, Risto|Nimeke=Kaikki urheilusta|Vuosi=2006|Luku=|Sivu=478|Selite=|Julkaisupaikka=|Julkaisija=Otava|Tunniste=ISBN 978-951-1-20841-9|Kieli=|www=|www-teksti=|Tiedostomuoto=|Viitattu=}}</ref><ref name=":0" /> Kolme kertaa Leskinen jäi toiseksi samalla tuloksella voittajan kanssa. Vuoden [[Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1937|1937]] kisoissa Helsingissä jaettiin poikkeuksellisesti mitalit myös eri asentojen joukkuekilpailuista. Näin on menetelty joskus myöhemminkin. Leskinen sai Helsingissä 4 näitä kultamitaleja. Ne mukaan lukien Leskinen saavutti yhteensä 19 kultamitalia ammunnan MM-kisoissa.
 
Suomen ampujien maajoukkue on saavuttanut kaksi kertaa arvostetun vapaakiväärin joukkuemestaruuden MM-kisoissa. Ensimmäisen kerran se onnistui Roomassa 1935 ja toisen kerran Buenos Airesissa 1949. Kullervo Leskinen oli mukana molemmissa joukkueissa. Hän on ainoa, joka on ollut mukana tuomassa Suomeen kaikkien maiden tavoittelemaa kiertopalkintoa, Argentiinan kultaista patsasta.
 
Lontoon olympiakisoissa vuonna 1948 Leskinen sijoittui vapaakiväärissä viidenneksi ja Helsingissä 1952 pienoiskiväärin makuukilpailussa seitsemänneksi ja asentokilpailussa kahdeksanneksi.<ref name="sr" /><ref>[https://www.ampumaurheiluliitto.fi/liitto/kilpailutoiminta/olympialaiset/suomalaiset-kisoissa/ Suomalaisampujat olympialaisissa]</ref> Pohjoismaiden ja Suomen mestaruuskilpailussa Leskinen voitti lukuisia mestaruuksia.
 
Suomen ampujien maajoukkue on saavuttanut kaksi kertaa arvostetun vapaakiväärin joukkuemestaruuden MM-kisoissa. Ensimmäisen kerran se onnistui Roomassa 1935 ja toisen kerran Buenos Airesissa 1949. Kullervo Leskinen oli mukana molemmissa joukkueissa. Hän on ainoa, joka on ollut mukana tuomassa Suomeen kaikkien maiden tavoittelemaa kiertopalkintoa, Argentiinan kultaista patsasta.
Ammatiltaan Kullervo Leskinen oli metallityömies, alkujaan aseseppä. Myöhemmin hän valmisti ja suunnitteli työkaluja sarjatuotantoon ja toimi työnjohtajana. Sotien aikana Leskinen palveli maataan siviilissä sotatarviketeollisuudessa. Leskinen osallistui kahden ampumaradan rakentamiseen talkootyönä, vuonna 1937 Helsingin Malmilla ja 1950-luvun alussa Jyväskylässä. Veteraaniaikoinaan hän opetti nuoria ampujia. Luonnontieteistä kiinnostuneena Leskinen oli perustamassa Sirius-nimistä tähtitieteellistä seuraa Jyväskylässä ja osallistui seuran tähtitornin rakentamiseen Jyväskylässä.
 
Nuorena Kullevo Leskinen harrasti hiihtoa ja jalkapalloa ennen kuin keskittyi ammuntaan 14-vuotiaana. Ammatiltaan Kullervo Leskinen oli metallityömies, alkujaan aseseppä. Myöhemmin hän valmisti ja suunnitteli työkaluja sarjatuotantoon ja toimi työnjohtajana. Sotien aikana Leskinen palveli maataan siviilissä sotatarviketeollisuudessa. Leskinen osallistui kahden ampumaradan rakentamiseen talkootyönä, vuonna 1937 Helsingin Malmilla ja 1950-luvun alussa Jyväskylässä. Veteraaniaikoinaan hän opetti nuoria ampujia. Luonnontieteistä kiinnostuneena Leskinen oli perustamassa Sirius-nimistä tähtitieteellistä seuraa Jyväskylässä ja osallistui seuran tähtitornin rakentamiseen Jyväskylässä.
 
Tasavallan presidentti P.E. Svinhufud myönsi Kullervo Leskiselle Valkoisen ruusun 2. luokan ritarikunnan kunniamerkin vuonna 1935 tunnustuksena ansioista ampumaurheilijana.