Ero sivun ”Julma meri” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kekkone (keskustelu | muokkaukset)
p laivat eivät taida astua palvelukseen
Estonkiertäjän lähteetön juonijorina pois.
Rivi 1:
'''Julma meri''' ({{k-en|The Cruel Sea}}) on brittiläisen kirjailija [[Nicholas Monsarrat]]in kirjoittama romaani. [[Kullervo Killinen|Kullervo Killisen]] suomennoksen on julkaissut vuonna 1952 suomeksi [[Otava (kirjankustantamo)|Otava]]. Kirjan pohjalta on [[Charles Frend]] ohjannut vuonna 1953 [[Julma meri (elokuva)|saman nimisen elokuvan]]. Elokuvassa Ericsonia näyttelee [[Jack Hawkins]].
 
== Juoni ==
Teoksen keskiössä on brittiläinen [[merikapteeni]] ja meriupseeri, reservin kapteeniluutnantti, myöhemmin komentajakapteeni George Ericson ja hänen lähin miehensä, vapaaehtoisreservin aliluutnantti, myöhemmin kapteeniluutnantti Keith Lochart.
 
Miehet kohtaavat juuri ennen sotatoimien alkua, kun heidän ensimmäinen aluksensa, uudentyyppinen [[Flower-luokka (korvetti)|Flower-luokan korvetti]] ''HMS Compass Rose'' otetaan palvelukseen.
 
Kirja kuvailee miesten elämää joskus yksityiskohtiinkin mennen. Muut henkilöt - röyhkeä australialainen luutnantti James Bennett, arka ja heikko aliluutnantti Gordon Ferraby, hienostunut luutnantti John Morell, veteraanipursimies James Tallow - jäävät pintapuolisiksi. Monet heistä katoavatkin tarinasta luonnollisella tavalla: Bennett luhistuu ensi matkan jälkeen ja hänet vapautetaan palveluksesta, Ferraby menettää järkensä aluksen tuhoutuessa, Morell ja Tallow kuolevat samalla kertaa...
 
Ericson ja Lockhart kunnostautuvat erityisesti aluksen tuhon jälkeen kun taistelu julmaa merta vastaan kahdella [[Carley-pelastuslautta|pelastuslautalla]] uhkaa käydä ylivoimaiseksi.
 
Uusi alus, River-luokan [[fregatti]] ''HMS Saltash'', (elokuvassa ''Saltash Castle'') jää pintapuoliseksi; alusta kuvaillaan kyllä tarkasti mutta jollain tavoin se jää aivan eri tavoin taka-alalle kuin edeltäjänsä.
 
Sota on tässä tarinassa toisarvoinen: kahtakin sukellusveneen upotusta ja toisesta otettuja vankeja kuvaillaan hiukan, mutta yleisesti ottaen tarina käsittelee vain miehiä. Muutamat naishahmot - poikkeuksena Ericsonin puoliso Grace - kuvaillaan lyhyesti, ja he katoavat kuvasta varsin nopeasti.
 
Kirjailija sanookin esipuheessaan:
{{sitaatti|Tämän tarinan sankareita ovat miehet. Ainoita sankarittaria ovat laivat, ja ainoa roisto on julma meri itse.}}
 
== Aiheesta muualla ==