Ero sivun ”Toinen sortokausi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tjp (keskustelu | muokkaukset) |
|||
Rivi 173:
Aktiivisen vastarinnan kannattajat hankkivat aseita Suomen aseistamiseksi. Vuonna 1905 [[Sveitsi]]stä ostettiin 15 500 Vetterli-merkkistä [[kivääri]]ä, 2 500 sotilas[[revolveri]]a, ammuksia ja räjähteitä sekä kaksi konekivääriä. Aseet lastattiin [[SS John Grafton]] nimiseen laivaan, joka ajoi karille ja upposi 8. syyskuuta 1905.<ref>Tommila, Venäläinen sortokausi Suomessa, s. 150-151</ref><ref>Wegelius 1, s. 25-26</ref><ref>Wegelius 2, s. 23-28</ref>
==Taiteilijoiden vastarinta==
[[Tiedosto:Suomineito.jpg|thumb|right|100px|[[Eetu Isto]]n teos ''Hyökkäys'' vuodelta 1899 muodostui jo aikalaisten silmissä venäläistämistoimien symboliksi.]]
Eetu Iston teos ''Hyökkäys'' oli laajalle levinnyt ja tunnetuimpia ensimmäisen ja toisen sortokauden aikaisista venäläistämistoimien symboleista. Teoksesta valmistettiin painotyönä seinätauluja ja ainakin kuusi painosta postikortteja, joista yksi venäläisin tekstein.
Santarmit ja poliisit takavarikoivat kotietsintöjä suorittaessaan ''Hyökkäys'' taulut.<ref>Poutvaara, Postia sortokaudelta, s. 147</ref>
''Hyökkäys'' taulu oli v. 1899 näytteillä salaisessa paikassa Helsingissä Kaivonpuistossa sijanneessa rantahuvilassa. Tuolloin taulusta teetettiin joitakin satoja jäljennyksiä Tilgmannilla. Venäläiset santarmit olivat saaneet tietoonsa, että taulu oli näytteillä ja he olivat juuri saapumassa takavarikoimaan sitä, saatuaan tiedon tästä, Eetu Isto kietaisi taulun rullalle ja poistui huvilasta ikkunan kautta, taulun ja sen jäljennöksien kanssa. Isto pakeni maasta Ruotsiin ja sieltä Saksaan, jossa taulusta otettiin 10.000 kappaletta valopainos jäljennöstä, jotka salakuljetettiin Tukholman kautta Suomeen.<ref>Poutvaara, Postia sortokaudelta, s. 147</ref>
Taulusta valmistetut postikortit levisivät varsinkin ensimmäisen sortokauden jälkeen postinkin kautta, kunnes ne jälleen kiellettiin toisen sortokauden alkaessa.<ref>Poutvaara, Postia sortokaudelta, s. 148</ref>
14.8.1900 alkaen, kun suomalaiset postimerkit kiellettiin ulkomaisessa kirjeenvaihdoissa, postikorteissa käytettiin toisinaan mustaa vaakunamerkkiä, eli [[Gallen-Kallelan surumerkki|surumerkkiä]], oikean postimerkin paikalla, venäläisen postimerkin jouduttua sen viereen tai kortin väärälle puolelle. Surumerkit kiellettiin 15.8.1900, mutta siitä huolimatta niitä jonkin verran käytettiin.<ref>Poutvaara, Postia sortokaudelta, s. 147,55-57</ref>
Suomalaisten postimerkkien käyttö kiellettiin 14.1.1901 alkaen myös kotimaan kirjeenvaihdossa, sen vuoksi lakkautettujen postimerkkien muistoksi painettiin muistokortteja, joissa oli kuvia lakkautetuista postimerkeistä. Muistokortteja valmistettiin myös lakkautettujen lehtien muistoksi.<ref>Poutvaara, Postia sortokaudelta, s. 67-70</ref>
[[File:Финляндия благотворительная виньетка.jpg|thumb|right|100px|Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema surumerkki.]]
== Sortokauden talous ja kulttuuri ==
| |||